Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja : romaani. WSOY 2023.
Rakkauksien lokikirja ulottuu vuodesta 2019 vuoteen 2022 jakautuen luvuiksi, joiden alussa ilmoitetaan lokikirjan tavoin aika, sääolot ja kulkeminen. Jäsentely on tyylikäs ja toimiva. Noiden vuosien aikana Hirvonen elää elämäänsä enimmäkseen kotonaan Helsingissä, ymmärrettävistä syistä. Korona-ajan kuvauksena kirja on vavahduttava: miten rakas Helsinki muuttuu torsoksi aavekaupungiksi, jonka asukkaat joko häviävät näkyvistä tai muuttuvat valjuiksi. ”Ihmiset ovat palanneet kaupunkiin varovaisempina kuin ennen, etäisyyksiä ja yskänpuuskia tarkkaillen.”
Hirvonen kertoo nuoruutensa kuolemankaipuusta sekä siitä, miten elämänhalu voittaa. Hän kamppailee masennuksen kanssa, kirjoittaa velvoittavia listoja asioista, joilla mieliala paranee. Korona pakottaa perumaan odotetun matkan Madridiin. Onneksi on internet, joka mahdollistaa yhteydenpidon ympäri maailmaa. Oma perhe ja pikkulapsiarki auttaa keskittymään hetkeen.
Notkeasti ja elegantisti soljuva teksti sisältää muistelua nuoruudesta, vaikeasta teini-iästä, jota väritti Hirvosen veljen psyykkinen sairaus, sekä kapinavuosista punk-vaatteineen ja mielenosoituksineen. Maailmanparantaja haluaisi edelleen jotenkin poistaa kärsimyksen, auttaa, tasoittaa tietä ja luoda tasa-arvoa.
”Ajattelen, että katseen kääntäminen pois muiden kärsimyksestä on yksi julmimmista asioita, joita ihminen joutuu tekemään. Uskon, että muiden elollisten olentojen kärsimyksen sivuuttaminen vaikuttaa meihin riippumatta siitä, onko kyse niistä, jotka miellämme omiksemme, vai niistä, jotka miellämme ´muiksi´.”
Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttiohjaaja. Hän on elokuvaprojekteissaan liikkunut muun muassa Afrikassa sekä työskennellyt afganistanilaisten kanssa. Palkittuja romaaneja Että hän muistaisi saman (2005) ja Kauimpana kuolemasta (2010) on käännetty useille kielille. Hän on julkaissut kuusi lastenkirjaa ja tänä vuonna myös Katri Helenan elämäkerran.
Rakkauksien lokikirjaa voisi pitää kunnianosoituksena Hirvosen ystäville ja yhteistyökumppaneille eri puolilla maailmaa. Kirjailija muistelee asumistaan Sambiassa sekä työskentelyään Afganistanissa, pitäen yhteyttä ystäviinsä. Ja koska kyse on rakkauksista, lukija saa tutustua moniin erilaisiin rakkaustarinoihin, niihinkin joissa ei yritetä omistaa vaan päästetään irti, rakkauden nimissä.
Hirvonen pohtii kiinnostavasti myös rakkaudettomuuden jättämiä jälkiä, kuten itsesuojelun puutetta.
”Terapeuttini puhuu tutusta hajusta. Hän sanoo, että ihmisillä, joiden läheisiin suhteisiin on liittynyt käsittelemätöntä kipua, on tapana rakastua kiihkeimmin ihmisiin, jotka pystyvät satuttamaan heitä.
Tutkimuksista tiedämme, että ihmisiä, joita on satutettu eniten, satutetaan herkimmin uudelleen. Turvattomina kasvaneet lapset joutuvat muita lapsia useammin rikosten uhreiksi. Henkisen tai fyysisen väkivallan keskellä kasvaneet päätyvät jä jäävät muita todennäköisemmin väkivaltaisiin suhteisiin, koska tutut kokemukset tuntuvat turvallisilta silloinkin, kun ne ovat kaikkein vaarallisimpia.”
Parisataasivuisen kirjan sisältö on painokas, mahtuuhan siihen muun muassa koronapandemia liikkumisrajoituksineen, Afganistanin jättäminen Talebanin vallan alle elokuussa 2021 sekä Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022. Afganistanista Hirvonen yrittää kansainvälisten kontaktiensa avulla pelastaa edes yhden perheen, mikä dramaattisten vaiheiden jälkeen onnistuukin.
Afganistanin sisarten jättäminen Talebanin valtaan on Hirvoselle liki sietämätöntä. Toivoa tulee kirjoista: vaikka nyt kirjat kiellettäisiin, kirjailijoiden jo kirjoittamat sanat elävät ja vaikuttavat. Se on kaunis ja lupaava ajatus. Kirjailijoista puheen ollen, teos muistuttaa esseistiikkaa sisältäen hienoa vuoropuhelua lukuisten kirjallisten lähteiden kanssa. Loppuun on koottu sitaatit askelmerkeiksi kiinnostuneen lukijan lisätutkimuksille. Tämän kirjoituksen otsikko, Ja kaikki rakkaus on suojaa surua vastaan, on Eeva-Liisa Mannerilta.
Vaikka ei pitäisi yhden osan perusteella verrata, en voi sille mitään, että Rakkauksien lokikirja toi mieleeni Deborah Levyn omaelämäkerrallisen trilogian Mitä en halua tietää (S&S 2021), Elämisen hinta (S&S 2021) ja Omistuskirjoituksia (S&S 2022).
Molemmissa keski-ikäinen, menestynyt naiskirjailija kertoo päivittäisestä elämänmenostaan ja sen lomassa tapaamisista, keskusteluista, puheluista ja viesteistä, muistellen menneisyyden kerrostumia. Rakkautta pohditaan ja naisena olemisen dilemmaa. Molempien työhön kuuluvat työskentelyt kirjailijaresidensseissä eri puolilla maailmaa sekä agenttien ja työryhmien tapailut. Molemmilla on moitteeton ja nautittava tyyli.
Hirvosen trilogia-avauskirjasta päätellen suurin ero on egoismin asteessa. Deborah Levy on juuriltaan eteläafrikkalainen eikä pääse memsahibin mentaliteetista, Hirvonen esiintyy vaatimattomammin, vaikka kyllä hänkin unelmoi omasta kirjallisesta salongista ja Levyn tavoin rakastaa kauniita vaatteita, kenkiä ja hajuvesiä.
Rakkauksien lokikirja avaa romaanien trilogian, jonka kerrotaan saaneen alkunsa kirjoittamisen kriisistä.
”Hirvonen alkoi etsiä uutta tapaa tutkia maailmassa olemista”, kirjankansi paljastaa. ”Se vei hänet tallentamaan tosielämässä käytyjä keskusteluja, dokumentoimaan koettua, nähtyä ja elettyä ja kirjoittamaan tämän kaiken kaunokirjalliseen muotoon.”
Eli suomeksi, kirjailija on palannut juurilleen toimittajan työhön, journalistiseen otteeseen. Mutta voihan sen sanoa noin koukeroisestikin. Joka tapauksessa odotan kiinnostuneena romaanitrilogian seuraavaa eli toista osaa.
Taina
Tainan ja Tommin aarrearkku 