Vuoden huiput

Tälle sivulle kokoamme menneiden vuosien lukuelämyksistä erikoisesti mieleen painuneet kirjat. Meiltä kummaltakin on mukana päättyneen vuoden mitalikolmikko aakkosjärjestyksessä. Lisäksi on valittu yksi kauden yllättäjä. Tekijän tai kirjan nimestä on linkki laajempaan arvioon kyseisestä teoksesta.

Vuoden 2021 huiput

Ensimmäisen kokonaisen arviointivuoden aikana esittelimme 90 kirjaa.

Tainan valinnat:

Ge Fei: Näkymättömyysviitta Suom. Rauno Sainio (Aula & co 2021)
Romaani. Vastustamaton epäluotettava kertoja vie lukijan nyky-Kiinaan värikkäiden henkilöiden pyöritykseen ja kuulokuvien taikamaailmaan.

Pirkko Siltala: Taakkasiirtymä: trauman siirto yli sukupolvien (Therapeia-säätiö 2016)
Tietokirja. Silmiä avaava ja tärkeä teos, ei kirjallisesti loistelias mutta asiasisällöltään ravisuttava.

Kjell Westö: Tritonus. Suom. Laura Beck (Otava 2020)
Romaani. Siteeraan itseäni: ”Tämä on hurmaava kirja musiikista, ikääntymisestä, nostalgiasta, ystävyydestä ja uudesta toivosta.”

Ja vielä yllättäjä:
Katkenneita lankoja: tarinoita loppuunpalamisesta. Toim. Karoliina Korhonen ja Anssi Vieruaho (Atena 2020)
Sarjakuva. Albumi todisti jälleen sarjakuvan yllättävän voiman. Nämä kuvat pulpahtelevat mieleen yhäkin muistuttaen, miten monenlaisista tilanteista voimavarojen hupeneminen voi käynnistyä.

Tommin valinnat:

Eskola, Antti : Työpäiväkirja (Hanki ja jää, 1992)
Vanhenevan tutkijan tuskailua uuden kirjan parissa. Jos takkia ei syntynytkään, voi tulla upeat liivit. Kriittistä ajankuvaa 90-luvun hulluilta vuosilta, myös itärajan takaa.

Häyrynen, Simo: Kulttuuri jää : Outokumpu kaivosteollisuuden jälkeen (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010)
Syvälle porautuva tutkielma yhden teollisuusyrityksen hallitsemasta yhteisöstä. Rakennemuutoksen ahdistusta mutta myös uusia mahdollisuuksia. Hienoja henkilökuvia kaivostyön arkipäivästä.

Woolf, Virginia: Orlando (Kirjayhtymä, 1984)
Ihmisen kypsyminen voi joskus vaatia satoja vuosia. Ja sukupuolenvaihdoksen. Riemastuttava aikamatka halki Englannin ja sen tapakulttuurin.

Vuoden yllättäjä:
”Kyltyyri” : leinolaisia reunamerkintöjä / toimittanut Juhani Lindholm (Rosebud, 2017)
Kirjailijan työ ei ole vain viinaa ja inspiraation odottelua, se on myös esimerkiksi pöydällä tanssimista. Käsitykseni Leino-seurasta meni remonttiin näiden bileiden takia.

Vuoden 2020 huiput

Blogin ensimmäisen vajaan vuoden aikana arvioimme yhteensä 64 teosta.

Tainan valinnat:

Kolmen kärki (aakkosissa):

Camus, Albert: Rutto (suomentanut Juha Mannerkorpi, Otava 1963).
Romaani. Tuttu klassikko sai tuoretta twistiä sattuneesta syystä eli tietyn kulkutautiepidemian takia. Syvällinen olematta silti raskas.

Ekholm, Johannes: Planet FunFun (Otava 2020).
Romaani. Tässä on kansien väliin sullottu nykyisyyden kova ydin: markkinatalous värittää kaiken, myös ihmisten kauneimmat ominaisuudet. Onneksi toivoa sentään on. Ohittamaton elämys kerrontansa, rakenteensa ja ulkoasunsakin takia.

Ishiguro, Kazuo: Yösoittoja (suomentanut Helene Bützow, Tammi 2009).
Novellit yhdistävät herkästi ja ilkikurisesti aina jonkin musiikin särmän suurempiin olemisen kuvioihin.

Yllättäjä:

Pakola, Johanna: Mereen kadonneet : Vernan viimeinen matka 1948 (Minerva 2020).
Tietokirja. Traagisesti pian lähtönsä jälkeen uponneen matkustajalaivan mysteerin ratkontaa. Kaikkiin kysymyksiin ei saada vastausta. Kirja pysyi mielessä pitkään.

Tommin valinnat:

Kolmen kärki (aakkosissa):

Atwood, Margaret: Noidan sikiö: Shakespearen Myrsky omin sanoin (Suomentanut Kristiina Drews, Johnny Kniga 2019).
Klassikko nykyaikaan sovitettuna, mehevä tarina kylmäverisestä kostosta, jolla on kuitenkin onnellinen loppu. Atwood saisi kirjoittaa koko Shakespearen tuotannon uusiksi (sori vaan, Willie!).

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu (Suomentanut Kaarina Helakisa, WSOY 1970).
Paras muumikirja, vaikka muumeja ei kirjassa esiinnykään. Kaunis kertomus kuvitelmien särkymisestä ja uusien mahdollisuuksien kasvamisesta. Mietteliäs kuin marraskuun sade. Ei alaikäisille tai kypsymättömille.

Williams, John: Stoner (Suomentanut Ilkka Rekiaro, Bazar 2017).
Yliopiston opettaja löytää mielenrauhaa ja itsekunnioitusta merkityksellisestä työstään välillä aivan kaoottiseksi käyvässä ympäristössä. Lohdutusta meille luusereille.

Yllättäjä:

Ilmari Bonsdorff ja Alfred A. Gustafsson: Valtakunnan rajankäynti Petsamossa v. 1921 (Societas geographica Fenniae, 1927).
Mittausryhmä kamppailee luonnonvoimia vastaan vetäessään uutta rajaa. Rivien välissä kajastaa myös syvä Suomen ja Neuvostoliiton välinen epäluulo. Kiehtova kurkistus sadan vuoden takaiseen mittaustekniikkaan.