Vuoden huiput

Tälle sivulle kokoamme menneiden vuosien lukuelämyksistä erikoisesti mieleen painuneet kirjat. Kumpikin on valinnut oman päättyneen vuoden mitalikolmikkonsa aakkosjärjestyksessä. Niiden lisäksi mukana on yksi kauden yllättäjä. Vuodet ovat uusimmasta alkaen. Tekijän tai kirjan nimestä on linkki laajempaan arvioon kyseisestä teoksesta blogissa.

Vuoden 2022 huiput

Kolmannen arviointivuoden aikana esittelimme kaikkiaan 90 julkaisua.

Tainan valinnat:

George Orwell: Kun ammuin norsun ja muita esseitä. WSOY 1984.
Tämä klassikkokirja vaikutti ja vaikuttaa yhä: Orwellin aatokset kirjoittamisesta, kirjailijaidentiteetistä, luokkaeroista ja maailman absurdiudesta, ja näen sen norsun silmissäni edelleen.

Iida Rauma: Hävitys. Siltala 2022.
Aavistin keväällä tämän upeatyylisen romaanin nousun parrasvaloihin ja Finlandia-palkinnon se voitti. Lukekaa kaikki, mitä musiikkiluokilla voi tapahtua.

Kjell Westö & Martin Westö: Vuodet. Otava 2022.
Ei mahda mitään, että nimi Westö on jälleen vuoden huipuissani. Fiksut ja lahjakkaat veljekset yhdistävät voimansa ja heltyvät muistelemaan menneitä. Toivottavasti he tekisivät sen kirje-vuoropuhelukirjan, jota heiltä on mediassa toivottu.

Vuoden yllättäjä:

Pauli Juuti: Huono johtaminen – tuhon tieltä toimivaan työyhteisöön. Gaudeamus 2018.
Onneksi maailma muuttuu, mietin muistellessani kohtaamiani pomoja, jotka karjuivat, että alaisen pitäisi ampua itseään jalkaan ja puhuivat työntekijöistään ”nuppilukuna”. Juuti neuvoo ymmärrettävästi, miten hyvän johtajan kannattaa toimia.

Tommin valinnat:

Cunningham, Michael : Tunnit (suomentanut Marja Alopaeus. Gummerus, 2000)
Luovan kirjoittamisen opettaja ja erityisesti Virginia Woolfiin perehtynyt tekijä kirjoittaa VW:n hengessä järkyttävän kauniin teoksen erään romaanin (Mrs. Dalloway) synnystä ja sen heijasteista eri vuosikymmenillä. Kirjasta tehty Stephen Daldryn ohjaama elokuva on myös poikkeuksellisen onnistunut.

Kaplinski, Jaan : Ilta tuo takaisin kaiken : runoja kuudelta vuosikymmeneltä (suomentaneet Anja Salokannel ja Pauli Tapio. Parkko, 2021)
Kirja on niin jykevä kivijalka, että sen varaan voi rakentaa vaikka millaisen kirjaston. Se myös pitäisi löytyä joka ikisestä itseään kunnioittavasta kirjastosta. ”Koko Kaplinskin tuotantoa leimaa kaipuu jonnekin takaisin, jonkin takaisin kutsuminen, suru takaisin paluun mahdottomuudesta, huomio jonkin ikuisesta takaisin tulemisesta tai toivo siitä.” Märt Väljataga johdannossa

Pylkkönen, Maila : Marjamiesnaisen muistiinpanoja (Otava, 1975)
On kirjoja, joita lukiessa nauraa hekottelee. Sitten on kirjoja, joita lukiessa sydän hymyilee. Näitä tarvitaan, kun elämänusko syystä tai toisesta alkaa horjua. Pieni kirja on pakattu täyteen sellaista arjen estetiikka, jolle jopa japanilaiset mestarit voisivat nyökyttää hyväksyvästi.

Vuoden yllättäjä:

Martela, Frank : Elämän tarkoitus : suuntana merkityksellinen elämä (suomentanut Laura Jänisniemi. Gummerus, 2020)
Eput laulaa: Njet, njet, elämämme tarkoitus lienee murheen karkoitus. Frank vastaa: Kyllä, kyllä, jos tarkoitat lähimmäisen murhetta. Tosi onni löytyy, kun katse nostetaan omasta navasta eikä oma onnellisuus ole aina ensi sijalla. Tästä mielenrauhaa, ystävät!

Vuoden 2021 huiput

Ensimmäisen täyden eli toisen toimintavuoden aikana esittelimme 88 kirjaa.

Tainan valinnat:

Ge Fei: Näkymättömyysviitta Suom. Rauno Sainio (Aula & co 2021)
Romaani. Vastustamaton epäluotettava kertoja vie lukijan nyky-Kiinaan värikkäiden henkilöiden pyöritykseen ja kuulokuvien taikamaailmaan.

Pirkko Siltala: Taakkasiirtymä: trauman siirto yli sukupolvien (Therapeia-säätiö 2016)
Tietokirja. Silmiä avaava ja tärkeä teos, ei kirjallisesti loistelias mutta asiasisällöltään ravisuttava.

Kjell Westö: Tritonus. Suom. Laura Beck (Otava 2020)
Romaani. Siteeraan itseäni: ”Tämä on hurmaava kirja musiikista, ikääntymisestä, nostalgiasta, ystävyydestä ja uudesta toivosta.”

Ja vielä yllättäjä:
Katkenneita lankoja: tarinoita loppuunpalamisesta. Toim. Karoliina Korhonen ja Anssi Vieruaho (Atena 2020)
Sarjakuva. Albumi todisti jälleen sarjakuvan yllättävän voiman. Nämä kuvat pulpahtelevat mieleen yhäkin muistuttaen, miten monenlaisista tilanteista voimavarojen hupeneminen voi käynnistyä.

Tommin valinnat:

Eskola, Antti : Työpäiväkirja (Hanki ja jää, 1992)
Vanhenevan tutkijan tuskailua uuden kirjan parissa. Jos takkia ei syntynytkään, voi tulla upeat liivit. Kriittistä ajankuvaa 90-luvun hulluilta vuosilta, myös itärajan takaa.

Häyrynen, Simo: Kulttuuri jää : Outokumpu kaivosteollisuuden jälkeen (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010)
Syvälle porautuva tutkielma yhden teollisuusyrityksen hallitsemasta yhteisöstä. Rakennemuutoksen ahdistusta mutta myös uusia mahdollisuuksia. Hienoja henkilökuvia kaivostyön arkipäivästä.

Woolf, Virginia: Orlando (Kirjayhtymä, 1984)
Ihmisen kypsyminen voi joskus vaatia satoja vuosia. Ja sukupuolenvaihdoksen. Riemastuttava aikamatka halki Englannin ja sen tapakulttuurin.

Vuoden yllättäjä:
”Kyltyyri” : leinolaisia reunamerkintöjä / toimittanut Juhani Lindholm (Rosebud, 2017)
Kirjailijan työ ei ole vain viinaa ja inspiraation odottelua, se on myös esimerkiksi pöydällä tanssimista. Käsitykseni Leino-seurasta meni remonttiin näiden bileiden takia.

Vuoden 2020 huiput

Blogin ensimmäisen vajaan vuoden aikana arvioimme yhteensä 64 teosta.

Tainan valinnat:

Kolmen kärki (aakkosissa):

Camus, Albert: Rutto (suomentanut Juha Mannerkorpi, Otava 1963).
Romaani. Tuttu klassikko sai tuoretta twistiä sattuneesta syystä eli tietyn kulkutautiepidemian takia. Syvällinen olematta silti raskas.

Ekholm, Johannes: Planet FunFun (Otava 2020).
Romaani. Tässä on kansien väliin sullottu nykyisyyden kova ydin: markkinatalous värittää kaiken, myös ihmisten kauneimmat ominaisuudet. Onneksi toivoa sentään on. Ohittamaton elämys kerrontansa, rakenteensa ja ulkoasunsakin takia.

Ishiguro, Kazuo: Yösoittoja (suomentanut Helene Bützow, Tammi 2009).
Novellit yhdistävät herkästi ja ilkikurisesti aina jonkin musiikin särmän suurempiin olemisen kuvioihin.

Yllättäjä:

Pakola, Johanna: Mereen kadonneet : Vernan viimeinen matka 1948 (Minerva 2020).
Tietokirja. Traagisesti pian lähtönsä jälkeen uponneen matkustajalaivan mysteerin ratkontaa. Kaikkiin kysymyksiin ei saada vastausta. Kirja pysyi mielessä pitkään.

Tommin valinnat:

Kolmen kärki (aakkosissa):

Atwood, Margaret: Noidan sikiö: Shakespearen Myrsky omin sanoin (Suomentanut Kristiina Drews, Johnny Kniga 2019).
Klassikko nykyaikaan sovitettuna, mehevä tarina kylmäverisestä kostosta, jolla on kuitenkin onnellinen loppu. Atwood saisi kirjoittaa koko Shakespearen tuotannon uusiksi (sori vaan, Willie!).

Jansson, Tove: Muumilaakson marraskuu (Suomentanut Kaarina Helakisa, WSOY 1970).
Paras muumikirja, vaikka muumeja ei kirjassa esiinnykään. Kaunis kertomus kuvitelmien särkymisestä ja uusien mahdollisuuksien kasvamisesta. Mietteliäs kuin marraskuun sade. Ei alaikäisille tai kypsymättömille.

Williams, John: Stoner (Suomentanut Ilkka Rekiaro, Bazar 2017).
Yliopiston opettaja löytää mielenrauhaa ja itsekunnioitusta merkityksellisestä työstään välillä aivan kaoottiseksi käyvässä ympäristössä. Lohdutusta meille luusereille.

Yllättäjä:

Ilmari Bonsdorff ja Alfred A. Gustafsson: Valtakunnan rajankäynti Petsamossa v. 1921 (Societas geographica Fenniae, 1927).
Mittausryhmä kamppailee luonnonvoimia vastaan vetäessään uutta rajaa. Rivien välissä kajastaa myös syvä Suomen ja Neuvostoliiton välinen epäluulo. Kiehtova kurkistus sadan vuoden takaiseen mittaustekniikkaan.