Juha-Pekka Koskinen : Viisi todistajaa (Karisto Oy, 2005)
” – Totuutta julistavat kaikki ne, jotka eivät osaa lukea savitaulusta muuta kuin oman nimensä, jos sitäkään. Vanhoista kirjoituksista he eivät tiedä muuta kuin sen, minkä ovat synagogassa kuulleet, ja senkin he muistavat väärin. Mutta toki he tietävät totuuden, mikä on meille hyväksi ja mikä pahaksi. Totuutta he julistavat, uutta valtakuntaa, Messiaan tuloa ja ties mitä, Kaifas sanoi. Hänen pitkäsormiset kätensä tekivät muutaman turhaa puhetta kuvaavan eleen ja hän vaikeni otsaansa kurtistaen.
– Olen aina halunnut kuulla totuuden, sanoin vilpittömän kiinnostuneena.
Kaifas naurahti ja puisteli päätään. Hän katsoi sinnikkäästi ulos ikkunasta ja siveli partaansa ajatuksiaan kooten.
– Totuutta ei ole olemassakaan. Syntymässä lapsi huutaa, sillä hän ei tiedä mistä hän on tulossa ja minne menossa ja on siitä vihainen. Elämänsä aikana mies huutaa ja valittaa, kun kohtalo kolhii häntä vaikka hän on omasta mielestään kaikkeen vääryyteen syytön. Kuollessaan hän luo katseen menneeseen elämäänsä, rukoilee tai kiroaa mutta yhäkään hän ei tiedä mistä hän tuli eikä sitä mihin hän lopulta joutuu. Ihminen ei tiedä totuutta, ihmiselle sitä ei ole olemassakaan. Vain Jumala tietää totuuden. Se, joka väittää tietävänsä totuuden, väittää olevansa Jumala, Kaifas sanoi.
– Ja hänkö väittää sen tietävänsä?
– Hän on sanonut, että hän on tie, totuus ja elämä, Kaifas tuhahti. – Mutta minä voin sanoa sinulle, että hänen tiensä vie tuhoon, hänen totuutensa mädättää ihmisen sielun ja se elämä, jota hän tarjoaa, on hyvin lyhyt. Joka häntä seuraa, on matkalla omaan hautaansa.
– Ja silti aiot pyytää minua seuraamaan häntä? naurahdin.
– Älä viisastele, poika, Kaifas ärähti. – Seuraat hänen ruumistaan, et henkeä, hän murahti ja viittasi kädellään merkiksi siitä, että keskustelu oli päättynyt ja että minä sain lähteä.”
Juha-Pekka Koskinen teki melkein paavorintalat. Kirjailijauran alkuvaiheessa he molemmat tarttuivat painavaan aiheeseen ja toteuttivat sen samalla tavalla. Paavo Rintalan esikoisromaanissa Kuolleiden evankeliumi tekijä antaa kolmen henkilön kertoa havaintoja Jeesuksesta. JP Koskinen käyttää viittä eri kertojaa järjestyksessä tässä toisessa romaanissaan. Menetelmä on vastaava kuin Raamatussa. Koska Jeesus ei itse kirjoittanut mitään, on hänestä evankeliumitekstien kautta luotava kokonaiskuva, mikäli sellainen ylipäätään on mahdollista.
Sekä JP Koskisella että Rintalalla on mukana Maria Magdalena, mutta hänet kuvataan kirjoissa aivan erilaisena henkilönä. Muita ”todistajia” Koskisella ovat Juudas, roomalainen sotilas Pertinax, Jeesuksen veli Jaakob sekä ylipappien vakooja Didymus. Jokaiselle heistä tekijä omistaa oma lukunsa, mutta joskus henkilöt risteävät toistensa kertomuksissa. Eniten tilaa romaanissa saavat sen kaksi vehkeilijää, Juudas ja Didymus. Alun lainaus on tilanteesta, jossa Kaifas lähettää Didymuksen raportoimaan Jeesuksen puheista ja toiminnasta. Juudas ja Didymus tuovat tarinaan sen toiminnallisimmat osiot. Kyseessä ei ole kuitenkaan toimintaromaani, mutta välillä sen henkilöt tuntuvat jäävän hiukan alisteisiksi kuvitellun historian draamalle. Historialliset faktat vaikuttavat minusta paikkansa pitäviltä.
Jeesusta seuraavan joukon jäsenet olivat kuka enemmän tai vähemmän osana juutalaisten vallankumouspyrkimyksiä. Selkeimmin kapinallisia edusti Juudas, joka pitkään valmisteli salaa aseiden hankkimista eikä tahtonut ymmärtää, että mitään kansannousua ei tällä kertaa ollutkaan suunnitteilla. Hän oli aikaisemmin toiminut lukuisten kapinayritysten taustalla. Myös muilla opetuslapsilla oli ilmeisiä vaikeuksia sisäistää Jeesuksen näkemyksiä väkivallan tuhoisuudesta:
– Jos lempeät surmaisivat pahoja puolustaessaan henkeään, olisivatko he enää lempeitä?
– Eikö ole parempi kuolla murhaajien käsissä kuin muuttua itsekin murhaajaksi?
JP Koskinen antaa Uuden testamentin muillekin tapahtumille uudenlaista painotusta. Hänen ajankuvansa on vakuuttava kaikessa tylyydessään. Luvattu maa, kaikenlaisten kätyrien temmellyskenttä vilisi vääriä profeettoja, kulkutauteja ja erilaisia vakoojia. Tällaisessa ympäristössä Jeesuksen opit toisen posken kääntämisestä ja koston kierteen katkaisemisesta vaikuttivat entistä vallankumouksellisemmilta ja toivottomammilta.
Vantaan Laurin haastattelussa (2.2.2006) JP Koskinen sanoo, että hänellä on neutraali suhde kristinuskoon, mikä tulee esille kirjassakin.
”Joka tapauksessa evankeliumeista paljastuu käsittämätön pasifismi. Voiko Jeesus edes edustaa samaa ihmislajia kuin me muut? On siis pakko jättää sija myös mystiikalle.”
Kirjan Jeesus jättää tilaa erilaisille tulkinnoille ja useiden omaäänisten kertojien käyttö vahvistaa tätä. Kirjassa Jeesus näyttäytyy korostetusti rakkauden eli Aabelin suvun viimeisenä perillisenä, me kaikki muuthan olemme murhaajan eli Kainin jälkeläisiä.
Näinä aikoina JP Koskisen kirja tuntuu sangen vertauskuvalliselta. Kostonhaluinen ja raivokkaan taipumaton Juudas voisi vallan hyvin kuulua Lähi-Idän verenvuodatusta kaihtamattomiin vastarintaliikkeisiin. Kiduttajiaan pilkkaava ja teloitukselleen naureskeleva legioonalainen Pertinax on Juudaksen vastinpari miehitysarmeijan edustajana.
” – Miekka tekee kenestä tahansa suden, kantoi sitä juutalainen taikka roomalainen, Jeesus sanoi. – Ei kukaan synny miekka kädessä. Jos te olisittekin mieleltänne yhtä puhtaat kuin lapset, viha olisi kadonnut maan päältä ja olisi koittanut uuden valtakunnan aika.
– Onko tämä uusi valtakunta vain juutalaisten valtakunta?
– Se on ihmisten valtakunta, Jeesus sanoi.
Nämäkin sanat aiheuttivat väkijoukossa nurinaa ja hämmästyneitä huudahduksia. Sanoipa Jeesus mitä hyvänsä, oli se aina joillekin epämieluisaa kuultavaa. Kun hän puhui rikkaista ja näiden velvollisuuksista, köyhät hurrasivat ja rikkaat nyrpistivät nenäänsä. Kun hän puhui anteeksiannosta, köyhät katsoivat irvistellen rikkaita. Ei ollut mitään opetusta, joka olisi miellyttänyt kaikkia ihmisiä, mutta oli ihmisiä, joita mikään hänen opetuksensa ei miellyttänyt. Kaikki se, mitä hän piti itsestään selvänä, oli näille ihmisille outoa ja naurettavaa.”
Tommi
Miksi kaikki aina haluavat huolehtia kostosta? Kerro minulle, mitä kostettavaa on, jos kaikki rakastavat lähimmäistään eivätkä kohtele tätä koskaan pahoin?
Jeesus Nasaretilainen, puusepän poika
Tainan ja Tommin aarrearkku 