Roger Caillois : Pontius Pilatus (suomentanut ja johdannon kirjoittanut Kauko Kare. Arvi A. Karisto, 1964)
”Pilatukselle hänen keskinkertaisuutensa ei tuottanut kärsimyksiä. Hän eli unohdettuna ja varjon kaltaisena kaukaisessa virkapaikassaan. Mutta kunnianhimottomanakin hän oli silti toivonut, että hänet lähetettäisiin johonkin toiseen maakuntaan, sillä hän saattoi vain vaivoin sietää juutalaisia. Hänellä oli saapuessaan mitä parhaat aikomukset heitä kohtaan, koska oli poliitikkona suopea ja luonteeltaan pehmeä. Mutta jonkin ajan kuluttua heidän uskonnollinen suvaitsemattomuutensa oli alkanut tympäistä häntä.
”Jokainen uusi uskonto oli todennäköinen, jopa tietyssä mielessä luonnollinen lisävoitto inhimillisyydelle raakalaisuuden pimeydessä. Kuitenkin oli olemassa eräät rajat. Sellainen typeryys mikä estäisi kiihkoilijoita myöntämästä toisten hyveitä, ei tehnyt oikeutetuksi tinkimättömyyttä. Joka ainoan kerran kun Pilatus oli yrittänyt muokata ylipappien mieltä inhimilliseksi ja järkeväksi katsomaansa suuntaan, hän oli herättänyt keskustelutovereissaan, jotka melkein kaikki olivat fariseuksia, vielä suurempaa tyytymättömyyttä ja vihaa kuin olisi herättänyt tyytymällä kylmään käskyjen antoon neuvotteluyritysten asemasta.”
Roger Caillois (1913-1978) kuvaa kirjassaan yhtä päivää Juudean prokuraattorin Pontius Pilatuksen elämässä. Pilatukselle päivä saattoi olla rutiininomainen, mutta sen seuraukset olivat järisyttävät. Juutalaisten suuri neuvosto, Sanhedrin, vaati Pilatusta vahvistamaan sen langettaman kuolemantuomion eräälle nasaretilaiselle Jeesukselle.
Roger Caillois kuvaa Pilatuksen luonnetta elävästi ja uskottavasti. Suomentaja Kauko Kare luonnehtii kirjaa filosofiseksi tarinaksi tai uskonnonhistorialliseksi pakinaksi. Caillois keskittyy olennaiseen eli Pilatuksen ajatteluun ja saa noin sataan sivuun mahtumaan vakuuttavan kuvauksen hallintomiehestä, jota ulkoiset paineet ja sisäiset pyrkimykset riepottavat. Kirjan Pilatus on omissa mielikuvissaan stoalainen, joka tavoittelee mielenlujuutta ja täydellistä itsehillintää. Hän näkee itsensä luhistuvan maailman keskellä järkähtämättömänä kalliona. Pilatus toivoo osoittavansa sellaista hämmentymätöntä tyyneyttä, mitä mitkään houkutukset tai uhkaukset eivät voi horjuttaa. Pilatus oli opiskellut lakia, jotta voisi pyrkiä korkealle virkauralle. Antiikin filosofeja kohtaan tuntema kiinnostus sai hänet kuitenkin suhtautumaan välinpitämättömästi ammattiin, joka tarjosi niukasti tyydytystä viisaalle miehelle.
Roger Cailloisin Pilatus on keskinkertainen jos kohta huolellinen hallintomies. Vähäpätöinen maaherra keisarikunnan laitamilla ei ole mitenkään virkaintoinen. Pilatus potee synnynnäistä kammoa kaikkia selkkauksia kohtaan ja on siksi monessa suhteessa perusteettoman toiveikas. Toiveikkuus perustuu siis suurelta osin laiskuuteen. Caillois antaa tuttuja esimerkkejä Pilatuksen ja juutalaisten välisistä yhteenotoista, joissa Pilatuksen horjuvuus näkyy. Keisarin kuvien tuominen Jerusalemiin, vesijohtokiista ja lopulta legioonalaisten kilpiä koskeva valitus keisari Vitelliukselle ja Pilatuksen Tiberiukselta saamat moitteet. Joissakin tapauksissa Pilatus antoi periksi, mutta joissakin hän osoitti tilapäistä kovuutta, jolla heikot luonteet korvaavat puuttuvaa tarmoa. Tämän vuoksi Pilatus halveksi itseään, ei niinkään keisarin moitteiden takia, vaan koska petti filosofiansa vaatimukset ja ihanteet.
Kertomus alkaa, kun aamun koitteessa tämä sangen horjuva ja jo valmiiksi ärtynyt mies sai kuulla Jeesuksen pidättämisestä. Heti seuraavaksi Hannas ja Kaifas olivat vaatimassa häneltä audienssia, mutta ei suinkaan roomalaisten omassa oikeussalissa, mikä olisi saastuttanut heidät tulevaa sapattia ajatellen. Pilatus uumoili uuden nöyryytyksen olevan taas tulossa.
Kirjan kolmessa ensimmäisessä luvussa Pilatus kuuli kolmelta eri taholta perusteluja, miksi hänen olisi tuomittava syytön mies kuolemaan. Ylipapit vihjailivat lisääntyviin levottomuuksiin ja kiristivät Pilatusta muistuttamalla häntä jo ennestään heikentyneistä suhteista esimiehiinsä. Roomalainen prefekti Menenius katsoi asiaa pelkästään valtion edun kannalta: ”Parempi sallia epäoikeudenmukaisuus kuin epäjärjestys.” Kaikki levottomuutta lietsovat yksilöt oli yksinkertaisesti raivattava pois. Lopulta Juudas julisti Pilatukselle, että he molemmat ovat vain korkeimpien voimien käsikassaroita, joiden tulee toteuttaa vanhojen profeettojen ennustukset ja toimittaa Jeesus ristille.
Neljäs luku Kuulustelu on lyhyt. Caillois ei sorru laventamaan Jeesuksen ja Pilatuksen vuoropuhelua, sillä hänen Pilatuksensa huomaa nopeasti sen mielettömyyden. Tuo ”mies vetosi alituiseen johonkin sellaiseen, jonka tahdosta näkyvä maailma oli hänen mielestään riippuvainen”. Juutalaisten kuninkaaksi väitetty mies sanoi lisäksi, ettei hänen kuninkuutensa ole tästä maailmasta. Pilatuksen mielestä se osoitti, että mies ei ole täysin järjissään. Rooman kannalta tärkeintä oli, että tuon hurmahengen toiminta oli rauhallista ja että hän maksoi veronsa asiallisesti. Pilatus totesi, että hänestä Jeesus on viaton, mikä raivostutti ylipapit lopullisesti. He olivat yllyttäneet mielenosoittajia palatsin ulkopuolelle ja Pilatus alkoi todella pelätä. Hän ei kuitenkaan ollut valmis antamaan periksi ylipappien vaatimuksille, vaan lykkäsi päätöstä.
Kirjan viides luku Marduk on miellyttävä suvanto tiukasti eteenpäinrullaavassa tarinassa. Kaldealainen Marduk oli Pontius Pilatuksen hyvä ystävä. Pilatus oli hämmentynyt Juudaksen väitteistä, että roomalaisen virkamiehen toiminta voitaisiin sitoa vanhoihin juutalaisiin ennustuksiin. Hän halusi kuulla ystävänsä ajatuksia moisesta naurettavasta väitteestä. Marduk ei uskonut jumaliin. Sen sijaan hän uskoi siihen, mikä pakottaa ihmiset jatkuvasti kuvittelemaan itselleen jumalia. Marduk, Pilatuksen yksityinen omatunto, jolla oli ”kuljeksivan veitsenteroittajan nokkeluus” oli juuri oikea henkilö oppaaksi tässä taikauskon sokkelossa.
Roger Caillois luo kuvan Mardukista elämäntaiteilijana ja filosofina, joka laajan lukeneisuutensa perusteella oli ällistyttävä ennustaja. Tarkemmin sanottuna todennäköisten olettamusten keksijä. Mardukin mielestä oli kaksi täsmällistä tiedettä: matematiikka alalajeineen sekä teologia. Viimeksi mainittu oli hänen erikoisalaansa, sillä uskonnot antoivat tietoa ihmisluonnosta enemmän kuin ”filosofian ilmassa leijuvat teoriat”. Mardukin luento Jeesuksen uudesta opista ja tulevaisuudesta on riemastuttava.
”Marduk katsoi viisaimmaksi selittää niitä ongelmia, jotka vaikeuttaisivat uusien paimenten työtä; hän luetteli harhaoppisuudet, kirkolliskokoukset ja skismat; hän kertoi maallisen vallan kilpailusta, paavien taistelusta hallitsijoita vastaan, miehistä jotka kantaisivat taas kerran keisarin nimeä. Hän kuvasi muiden uskontojen syntyä ja sitkeää valloitushalua, Poitiersin taistelua, Lepanton meritaistelua, mongolien nopeita ratsujoukkoja Kiovan, Krakovan ja Tonavan varrella sijaitsevan Wienin ulkopuolella.
”Hän hahmotteli suopeasti ja miellyttävästi tuota sattumanvaraista tulevaisuutta, lähinnä siirtyen yhdestä mahdollisesta toiseen, sillä hän oli huomannut, että vaivalloisimmat ja uskomattomimmatkin teokset luetaan kevyin ja luottavaisin mielin, milloin vain niiden takeena on sukunimiä, päivämääriä, tarkoin ilmoitettuja paikkakuntia, numeroita, viittauksia maakirjoihin ja päivämuistiinpanoihin.”
Suuresti huvittunut Pilatus sai kuulla Kolumbuksesta ja Cortezista, Mahatma Gandhin väkivallattomasta vastarinnasta ja Intian itsenäistymisestä. Marduk kuvasi jopa Pilatuksen kuoleman sekä kertoi sen ranskalaisen kirjailijan nimen, joka melkein 2000 vuotta myöhemmin rakentaisi uudelleen tämän keskustelun uskotellen itselleen, että oli perustanut sen kaiken mielikuvitukseensa. Tuo kaikki sai totisesti Pilatuksen hallitushuolet unohtumaan!
Marduk muistutti Pilatusta, että ennustus toteutuu vain siinä tapauksessa, että Jeesus seuraavana päivänä ristiinnaulitaan. Kirjan kaksi viimeistä osaa Pilatus ja Unettomuus kuvaavat, millaisen kamppailun Pilatus kävi mielessään, kun hän yhdisti kaiken päivän aikana tapahtuneen ja kuulemansa. Hänen oli pystyttävä perustelemaan itselleen, miksi hän päätyi ratkaisuunsa.
Kauko Kare tiivistää kirjan mallikkaasti:
”Voi sanoa, että Pontius Pilatus on erittäin taitavasti laadittu ristipainetutkielma. Caillois suorittaa mutkattomasti sanoen Golgatan kärsimysnäytelmän sosiologisen ja psykologisen analyysin ja heijastaa tuloksen maailmanhistoriaan.”
Tommi
Suvaitsemattomuuden voima on välttämätön suvaitsevuuden halun vahvistamiseksi.
Marduk, kaldealainen
Tainan ja Tommin aarrearkku 