Aja Barber: Consumed : The Need for Collective Change : Colonialism, Climate Change, and Consumerism. Balance 2021.
Nelikymppinen muotijournalisti ja stylisti, Lontoossa asuva Aja Barber on syntynyt ja kasvanut Yhdysvaltojen Virginiassa. Hän rakasti kauneutta ja tahtoi päästä vaatealalle, vaikka tiedosti, miten hankalaa se saattaisi olla mustalle tytölle. Perhe oli keskiluokkainen, mutta ei kovin rikas. Jokaisen piti yrittää. Perheeltään Aja Barber sai ehkä parhaan mahdollisen lahjan: luottamuksen omiin kykyihin sekä lauman lojaalin tuen.
Yliopistovuosinaan hän sai työharjoittelupaikan Lontoosta muotialan yrityksestä, hankki kontakteja ja myöhemmin asettui asumaan Lontooseen. Instagram-seuraajien määrästä päätellen hän on sosiaalisessa mediassa tunnettu, ja hän on myös bloggaaja ja stylisti. Hän on omistautunut eettisen vaatealan esitaistelijaksi, ja Consumed on hänen esikoiskirjansa. Hänet kutsutaan puhumaan eri foorumeille, hän esiintyy haastatteluissa. Aja Barber edustaa pystypäin vähemmistöä: musta, nainen, pluskokoinen muotiguru.
Consumed luo katsauksen kestämättömään vaatealaan. Miten vaatteita tuotetaan, miten niitä rahdataan ympäri maailmaa ja kuka tästä rumbasta hyötyy. Alan ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään, ja vaikuttaa siltä, että vain laaja kuluttajaliike voi tuoda muutoksen. Kaikki tietävät, että globaalissa etelässä vaatteita tuotetaan kestämättömissä oloissa ja että tehtaiden työntekijöille maksetaan hävettävän pieniä palkkoja. Koko vaatteen tuottamisen ketjua pitäisi tarkastella aina raaka-aineen luomisesta loppuun kulutetun vaatteen hävittämiseen.
Aihetta on kiinnostavasti selvittänyt myös suomalainen vaatesuunnittelija Anniina Nurmi teoksessaan Rakastan ja vihaan vaatteita (S&S 2021). Linkki Aarrearkun esittelyyn: Katsooko T-paitasi sinua syyttäen? | Tainan ja Tommin aarrearkku (wordpress.com)
Vaatteiden hävittämisestä puheen ollen, onko täällä muita, jotka eivät olleet kuulleet Ghanan Accrassa sijaitsevasta Kantamantosta? Tunnustan tietämättömyyteni. Accrassa pyörii maailman suurin käytetyn tavaran kirpputori. Kantamantoon dumpataan paaleissa vaatteita ja kenkiä, joita muun maailman markkinoilla kukaan ei halua, kuten vähän käytettyjä, huonolaatuisia pikamuoti-trikoorytkyjä, 15 miljoonaa vaatekappaletta per viikko.
Ghanalaiset yrittävät repiä elantoa näistä paaleista, maksaen niistä ja toivoen, että paali sisältäisi jotakin parempitasoista, josta saisi kirpputorilla edes pienen voiton. Ilmiön järkyttävästä mittakaavasta pääsee perille katsomalla esimerkiksi videoita YouTubesta haulla Kantamanto.
Aja Barberin näkemys on, että siirtomaa-aika jatkuu edelleen, nyt siinä muodossa, että globaalin etelän ihmiset tuottavat vaatteita, joista valkoiset käärivät voiton, ja globaali etelä vieläpä ottaa vastaan perverssin ylituotannon hedelmät eli hylätyt vaatteet. Kuten tiedetään, muutakin ongelmallista jätettä kuljetetaan etelään ”kierrätykseen”. Ajatus on erittäin epämukava. Kuten kirjan otsikosta ilmenee, Barberin mielestä siirtomaaideologia, ilmastonmuutos ja kuluttajien käytös liittyvät yhteen.
Barber kehottaa kuluttajia kapinaan muotitaloja vastaan. Lähetä email, tai mieluummin, lähetä oikea kirje − tämä oli minusta hieman yllättävä vinkki, mutta Barber perustelee, että yrityksissä on velvoite käsitellä asiaa, jos paperikirjeitä saapuu tietty määrä. Lahjoita rahaa työntekijöiden oikeuksia puolustaville järjestöille. Osoita mieltäsi. Ja ennen muuta: lakkaa ostamasta hikipajoissa kasattuja rytkyjä.
Consumed ansaitsee kiitoksen siitä, että se menee pintaa syvemmälle pohtiessaan pakonomaista shoppailua. Miksi joku tilaa netistä satasen satsin halpoja, mitään kestämättömiä trikooromppeita ja palauttaa niistä saman tien puolet? Aja Barber kehottaa kuluttajaa tutkailemaan tunteitaan.
Mitä tunnetta yritettiin lievittää/poistaa ostamisen keinoin? Oliko kuluttaja turhautunut, pahoilla mielin jostain, väsynyt arjen ankeuteen ja epäreiluun työelämään, esimerkiksi. Hän olisi kaivannut rohkaisua, myötätuntoa ja piristystä, ja kun sitä ei ollut saatavilla, helpotti oloaan ostamalla jotakin.
Barber kertoo myös omia nuoruusajan kokemuksiaan, perkaa ulkopuolisuuden pelkoa, joukkoon kuulumisen kaipuuta, joka saattoi purkautua kestämättömänä shoppailuna.
Joskus auttaa jo, kun asian tiedostaa. Nettikaupoissa osataan tökkiä ostajaa suoraan arkaan hermoon. Kun tilaat vielä tällä summalla, saat ilmaisen kotiinkuljetuksen. Black Friday, vain tänään, neljä kolmen hinnalla. Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä. Vain nyt, kiire, toimi heti! Pieni paniikinomaisuus taitaa vedota saalistaja-keräilijäviettiimme.
Ratkaisu tähän: ei mennä sivustoille selaamaan. Vedetään syvään henkeä, mietitään, onko todellista tarvetta ostaa. Opitaan hallitsemaan mielitekoja. Aja Barberin mukaan suuri muutos saataisiin aikaan pelkästään sillä, että meistä jokainen ostaisi vain todelliseen tarpeeseen ja käyttäisi niitä vaatteita, jalkineita ja asusteita, jotka jo ovat kaapeissamme. Jos riittävän moni tekisi edes tämän, niin jättiyritysten voitot alkaisivat vääjäämättä pienetä, ja ainakin se pakottaisi yritykset tarkastelemaan toimintatapojaan.
Aja Barber siis on sitä mieltä, että orjuuttaminen ja siirtomaaideologia jatkuu pohjimmiltaan taloudellisessa eriarvoisuudessa. Systeemiä on muutettava, ja koska vaikuttaa siltä, että suuryritykset muuttuvat hitaasti (vaikka vastuullisuudesta paljon puhutaankin) ja valtiot ovat samoin verkkaisia luomaan lainsäädännön keinoin todella reiluja pelisääntöjä, on kuluttajaliikkeen noustava. Minimipalkat on määriteltävä uudelleen, sellaisiksi, joilla kyseisessä maassa oikeasti tulee toimeen. On myös valvottava paremmin työntekijöiden työturvallisuutta globaalissa etelässä.
Euroopan Unioni yrittää osaltaan korjata epäkohtia, kuten seuraavasta, heinäkuulta 2023 olevasta uutisesta käy ilmi.
Feministisessä hengessä kirjassa nostetaan myös esiin naisiin kohdistuvat kohtuuttomat ulkonäköpaineet; voi tosiaan kysyä, kuka langetti ukaasin, että naisen vartalo ei saisi muuttua vuosikymmenien aikana ja esimerkiksi synnytysten tai sairauksien myötä, vaan meidän pitäisi näyttää ikuisesti solakoilta neitosilta?
Kirja on kirjoitettu tunteikkaalla, energisellä ja vetoavalla tyylillä. Barber kertoo kuin puhuisi kaverilleen.
”Black Friday in recent years has become a heavily divisive holiday. When you see a news piece that shows Black Friday shoppers, scrambling and fighting over goods, it can quite frankly seem a little snotty. Look at those poor people fighting over material items! Consumerism at the worst! Except if you don’t feel compelled to shop on Black Friday, that’s probably because you have the privilege not to. Remember that. I mean, who really enjoys waking up at the crack of dawn to buy things that are supposed to be ’affordable’? Not me. But some people participate in consumerism that way because that’s how they can afford to buy needed essentials for their family, so it’s important to demonize the system of consumption rather than the people who have less than you and shop only when it’s affordable for them.”
Barber on itsekin haksahtanut Black Friday -magiaan, ryysinyt alerekkien äärellä ja palannut pettyneenä. Esimerkiksi tietty himoittu takki olikin vain viiden prosentin alennuksessa ollen yhä liian kallis.
Aja Barberin valttikortteja elämän taistoissa ovat olleet rohkeus, sinnikkyys ja sosiaalisuus. Mukana on pohdintaa eriarvoisuudesta muotialalla, pandemia-ajan kulutuspaineista (suurvalloissa alettiin availla kauppoja välittämättä terveysturvallisuudesta, koska kuluttaminen ennen kaikkea), viherpesusta ja kulttuurisesta omimisesta.
Kuulemme rohkaisun sanoja paikallisten tekijöiden suosimisesta, elämän kunnioittamisesta ja – viime kädessä – kauniin maailmamme pelastamisesta. Barber sisällyttää tekstiinsä haastatteluja, ryhmäkeskusteluja ja tekstilainauksia. Henkilökohtainen, poliittinen ja globaali näkökulma lomittuvat, ja lopputulos on nautittava.
Taina
Tainan ja Tommin aarrearkku 