Katsooko T-paitasi sinua syyttäen?

Anniina Nurmi: Rakastan ja vihaan vaatteita. S&S 2021.

Provosoivasti ja osuvasti nimetty kirja Rakastan ja vihaan vaatteita tarjoaa ajatuksia herättävää lukemista kaikille vaatteista kiinnostuneille. Omannimistään vaatebrändiä (Nurmi) pyörittänyt Anniina Nurmi tekee tilitystä rakastamaansa alaa kohtaan ja käsittelee vaateteollisuuden vastuullisuutta eri näkökulmista.

Vastuullisuudesta puhutaankin jo lähes kaikilla toimialoilla, mutta miten se istuu vaatealalle, johon on jo sisäänrakennettuna ajatus sesongin mukaan vaihdettavista vaatteista? Nurmen teos tarjoaa tilaisuuden pohtia asiaa. Maailma on muuttunut, ja vaatteiden runsauden ihanteeseen suhtaudutaan laajalti yhä kriittisemmin.

Mitä Nurmi siis vaatteissa vihaa ja rakastaa. Hän rakastaa vaatteiden kauneutta, hyvien materiaalien tuomaa mielihyvää ja asujen itseilmaisullisia mahdollisuuksia. Hän vihaa vaatteiden pitämistä kertakäyttötavarana sekä tapaa, jolla suurin osa vaatteista nykyään tehdään, köyhiä riistäen ja luontoa tärvellen.

Kirja valottaa vaatebisneksen volyymeja, materiaaleihin ja tuotantoon liittyviä toisiinsa kietoutuvia monenlaisia ongelmia sekä kertakäyttökulutuksen pulmallisuutta. Nurmi pohjaa pohdintansa pitkään kokemukseensa sekä runsaaseen tilastotietoon. Hän uskaltaa myös tunnustaa epävarmuutensa aiheen äärellä.

”Minua jännittää kirjoittaa näitä sanoja taloudesta, koska ajattelen, että varmasti jostain ilmestyy pian talousviisas kommentoimaan, että mitä tuollainen tyttö rättialalta voi tietää taloudesta. Haluan kuitenkin rohkaistua puhumaan aiheesta, sillä talouspuheesta pitää tehdä moniäänisempää ja tasa-arvoisempaa. Talous koskettaa kaikkia ihmisiä, ja kaikilla on myös valta puhua siitä.”

Juuri niin! Lukija kiittää.

Anniina Nurmi kirjoittaa paitsi tutkijan otteella myös henkilökohtaisesti, reflektoiden vuosien varrella muuttuneita ajatuksiaan ja toimintatapojaan. Jokapäiväisen päällepantavan ongelman hän on ratkaissut käyttämällä arkisin aina mustavalkoraidallista yläosaa ja mustia housuja. Näin hän on toiminut jo vuosien ajan. ”Univormu” vapauttaa energiaa tärkeämpään, ja vaatteita tarvitaan vähemmän.

Kirjaa lukiessa vahvistuu tunne, että vaateasioissa kulutusjuhla-ajatus ja shoppailun houkutus todellakin pitäisi kuopata ja suostua tinkimiseen ja niukkuuteen. Jo kuvaus perusvaatteen synnystä saa miettimään, onko touhussa enää järkeä.

”Puuvillan pitää kasvaa pelloilla, ja polyesteriin käytetyn maaöljyn on pitänyt muhia maaperässä miljoonien vuosien ajan. Kankaat pitää kutoa, värjätä ja viimeistellä. Vaatteen kappaleet pitää leikata kankaasta ja ommella yhteen. Napit, vetoketjut, kudotut merkit ja hoito-ohjelaput pitää lisätä tuotteeseen. Valmiista vaatteesta pitää leikata langanpätkät ja silittää. Se pitää viikata, lisätä riippulaput ja pakata pussiin. Pussit lastataan pahvilaatikoihin ja pahvilaatikot konttiin. Kontti lastataan laivaan, ja laiva matkaa maapallon toiselle puolelle satamaan, josta kontin sisältö jatkaa matkaansa rekan kyydissä keskusvarastoon. Keskusvarastolta vaate siirtyy joko jälleenmyyjän hyllylle tai yhä useammin verkkokauppatilauksena suoraan asiakkaalle. Vaate kuljetetaan asiakkaalle, ja jopa 50 prosentin todennäköisyydellä paketti palaa takaisin keskusvarastolle, sillä jopa puolet verkkokaupoista tilatuista vaatteista palautetaan.”

Jos maksoit uudesta T-paidasta kaupassa vain pari euroa, paitasi tuskin edustaa kestävää ja vastuullista tuotantoa. (Kuva: Clker-Free-Vector-Images 2014 / Pixabay)

Vaikka vaate tehtäisiin kierrätetystä materiaalista, tarvitsee kierrätys- ja tuotantoprosessi energiaa. Vaatteen raaka-aineiden ja eri osien kuljettaminen sekä valmiin tuotteen kuskaus kauppoihin tai paketissa kotiovelle vie myös energiaa.

Käytetyn ostaminen ja vaatteiden kierrätys vaatteina on toki parempi kuin aina uuden halpistuotteen ostaminen ja pois heittäminen. Silti kierrätyskin sisältää omat probleemansa, joita kirjassa käydään läpi. Jälleen vahvistuu vaikutelma, että ostamatta onnellisempi. Tai ainakin, että ostaisimme vain todelliseen tarpeeseen. On myös hyvä muistaa, että ekologisin vaate on se, jota ylipäätään käytetään.

Miten kauan vaatteen pitäisi kestää? Erilaisia laskelmia ja arvioita on tehty. Viitteellinen nyrkkisääntö on liki kolmesataa kertaa. Sehän on paljon. Itse tein laskelman: jos käytän vaikkapa lempineulettani talvisin kahtena päivänä viikossa ja talvi kestää neljä kuukautta, kertyy yhtä talvea kohti vasta reilut 30 käyttökertaa.

Materiaaleja on moneen lähtöön, eikä vastuullista materiaalia löydykään noin vain. Puuvillan tuottaminen vaatii paljon vettä ja muita resursseja. Polyesterin varjopuolia ovat öljyperäisyys sekä pesuissa irtoava mikromuovi. Elastaani lisää merkittävästi trikoovaatteen käyttömukavuutta, mutta on pahis kierrätysvaiheessa. Villaan liittyy kosolti eläinsuojelullisia haasteita, ja niin edelleen.

Polyesteri ja puuvilla kattavat tällä hetkellä yli kolme neljännestä kaikista käytetyistä tekstiilikuiduista, mutta kirjoa täytyisi monipuolistaa jo vastuullisuuden näkökulmasta.

Tehotuotantoa ja haitallisia tuotantoprosesseja tulisi vähentää ja tuoda tilalle ”kestävien materiaalien regeneratiivista maataloutta, jossa ei vain ylläpidetä luonnon monimuotoisuutta vaan aktiivisesti parannetaan sitä. Kierrätysmateriaalien ja sivuvirtojen hyödyntämistä pitäisi merkittävästi lisätä ja kehittää puhtaampia tuotantoprosesseja. Tulisi innovoida aivan uusia raaka-aineita, jotka eivät tarvitse maapallon hupenevaa, viljelykelpoista maa-alaa kasvaakseen.”

Kaupoista saakin jo luomupuuvillaa, kierrätyspuuvillaa, kierrätyspolyesteria ja lyocellia. Kehitystyötä tehdään, ja Nurmi arvelee viiden vuoden kuluttua oltavan jo aivan toisenlaisessa tilanteessa. Ylipäätään tietoisuus kestävyysasioista on toki toista luokkaa kuin vaikka vielä kymmenen vuotta sitten.

Myös tekstiilijätteiden käsittelyssä tapahtuu.

”Tekstiilijätteen erilliskeräys tulee pakolliseksi EU:n jäsenmaissa vuoteen 2025 mennessä, mutta Suomessa keräysjärjestelmä haluttaisiin käyttöön jo 2023 lähtien. Erilliskeräys tarkoittaa sitä, että kunnat tulevat keräämään erikseen suomalaisten käyttökelvottomat vaatteet. Paimioon valmistui vuonna 2021 poistotekstiilien jalostuslaitos, jossa Rester Oy jalostaa yritysten poistotekstiiliä ja Lounais-Suomen Jätehuolto Oy kotitalouksien poistotekstiiliä. Laitos pystyy käsittelemään vuosittain noin 12000 tonnia poistotekstiiliä, mikä on noin 10 prosenttia Suomen tekstiilijätemäärästä.”

Kyseinen laitos toimii pilottina, joka tähtää Lounais-Suomen Jätehuolto Oy:n rakentamaan täyden mittakaavan jalostuslaitokseen. Sen on tarkoitus käsitellä vuonna 2023 koko Suomen kotitalouksien poistotekstiilit. Mieluummin kuin jätteestä pitäisi puhua uusioraaka-aineesta. Asioiden nimillä on väliä.

Voitonmaksimoinnin takia tekstiilialan tuotantoa on pitkään sijoitettu globaaliin etelään. Näille sortaville rakenteille, jotka tähän liittyvät ja jotka eivät pitkän päälle voi kestää, omistetaan omat lukunsa.

Rakastan ja vihaan vaatteita saa painoarvoa kirjoittajan omasta intohimosta vaatealaan sekä hänen kokemuksestaan vaatesuunnittelijana, toimitusjohtajana ja somevaikuttajana. Anniina Nurmi perusti Vihreät vaatteet -sivuston vuonna 2009 ja lanseerasi vastuullisille vaatealan yrityksille Vihreät tuotemerkit -listan. Hän kamppaili oman tuotemerkkinsä tuotanto-ongelmien kanssa, ja koska myyntiä ei kertynyt tarpeeksi, brändi jäi tauolle. Tätä nykyä Nurmi toimii itsenäisenä vastuullisuuskonsulttina, joka valmentaa ennen muuta kotimaisia vaatealan yrityksiä.

Hän miettii, onko yritysten kirittäminen parempaan tuottavuuteen oikeastaan enää hänen juttunsa, ja päätyy siihen, että yhteiskunnallinen vaikuttaminen vetää häntä yhä enemmän puoleensa. Rakastan ja vihaan vaatteita ei vain kerro vaatteista, vaan se on väkevä kannanotto oikeudenmukaisemman maailman puolesta, enkä ihmettelisi, vaikka piankin kuulisimme Anniina Nurmesta aktivistina tai puolueen vaikuttajana.

Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s