Ralf Nordgren: Sellaista ei tapahtunut (suom. Kyllikki Villa. Kirjayhtymä 1977)
Luonto ja meri ovat tehneet ahvenanmaalaiset kestäviksi ja tarkkaavaisiksi. He tietävät, että ankarakin myrsky laantuu aikanaan. Vahvoja elementtejä kuten merta ei pidä pelätä, mutta niitä on lähestyttävä harkiten. Vuoden 1918 hämmentävät tapahtumat, puutteelliset tiedot, huhut ja peräti suurvaltapoliittiset intressit panivat nuo luotolaisten ominaisuudet todelliseen puntariin.
Vuoden 1918 alussa Ahvenanmaalla oli neljä eri joukkoa: ensinnäkin olivat venäläiset, Punakaarti sekä valkoisten Uudenkaupungin joukko. Sen poistuttua valkoiset perustivat tilalle SVJ:n, Saariston vapaajoukon. Paikalla oli myös ruotsalaisia sotilaita. Saarelaiset kaipasivat tilanteeseen selkeyttä. He olivat lähettäneet anomuksen Ruotsiin, että haluavat valtioliittoa sen kanssa. Ruotsalaisten intoa lisäsi korviin korviin Brest-Litovskin rauhanneuvotteluista kantautunut huhu, että Saksa voisi olla halukas puoltamaan saarten liittämistä Ruotsiin.
Tähän isoon kuvaan Ralf Nordgren liittää kiehtovasti kahden punavangin kohtalon muutamana maaliskuun viikkona. Pieneen kirjaan on saatu pakattua oikeastaan ällistyttävä kokoelma vårdöläisiä sekä heidän elämäänsä vaikuttaneita henkilöitä. Lisäksi näissä ihmisissä on niin paljon tarttumapintaa, että heidän vaiheistaan olisi mielellään lukenut vielä enemmän. Toisaalta tämä ei ole Pentinkulmaa, jossa aura kyntää muraa monen sylen syvyydeltä. Tämä kirja on ilmavampi, vaikka kyllä tässäkin hautaa kaivetaan.
Tainan ja Tommin aarrearkku 