Verrataan tulosten valossa seuraavaksi esimerkinomaisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten jäsenistöjä. Sosioekonomisten tekijöiden perusteella ne tosiaan poikkeavat selvästi toisistaan.
Kokoomuksessa työssäkäyvien jäsenten osuus on verrattain korkea, mutta toisaalta myös eläkeläisjäsenten osuus on suuri, yli 30 prosenttia. Vajaa kuusi prosenttia jäsenistä on opiskelijoita. Kokoomus eroaa jäsenistönsä perusteella työttömien vähäisellä määrällä: työttömiä on vain alle kolme prosenttia. Lisäksi alempien toimihenkilöiden osuus on vain 15 prosenttia. Kokoomuksen jäsenten sosioekonominen asema on poikkeuksellisen korkea, sillä työntekijäasemassa olevia jäseniä on vain viisi prosenttia. Lähes 57 prosenttia työssäkäyvistä jäsenistä työskentelee ylemmän toimihenkilön tehtävissä. Myös yrittäjien osuus on poikkeuksellisen suuri, lähes neljäosa työssäkäyvistä jäsenistä.
Kokoomus on korkeakoulutettujen ja erittäin hyvätuloisten jäsenten puolue. Sen jäsenistä valtaosa on suorittanut korkeakoulututkinnon, viisi prosenttia jopa lisensiaatin tai tohtorin tutkinnon. Jäsenten tulot ovat poikkeuksellisen korkeat muihin verrattuna. Jäsenaineiston kahteen ylimpään tuloneljännekseen kuuluu valtaosa puolueen jäsenistä.
Perussuomalaisten jäsenistön keski-ikä on vihreiden jälkeen toiseksi matalin. Jäsenistön alhaisen keski-iän lisäksi perussuomalaiset ovat todella miesvaltainen puolue, myös verrattuna muihin puolueisiin. Puolueen jäsenistöstä noin puolet on työssäkäyviä. Myös eläkeläisten osuus on merkittävä, noin kolmasosa jäsenistöstä. Muihin puolueisiin verrattuna työttömien osuus on kohtalaisen suuri ja opiskelijoiden osuus
taas varsin pieni. Kiinnostava yksityiskohta: perussuomalaisten jäsenistöön kuuluu kohtalaisen paljon yrittäjiä. Jäsenistä toimihenkilöitä on hieman yli 40 prosenttia ja 38 prosenttia työntekijöinä. Perussuomalaiset ovatkin selkeästi työntekijävoittoisin puolue. Jäsenet eivät ole erityisen korkeatuloisia, ja jäsenistä kohtalaisen suuri osuus sijoittuu alimpiin tuloluokkiin aineiston tuloluokituksessa. Ei olekaan siis yllättävää, että perussuomalaisten jäsenet ovatkin selkeästi matalammin koulutettuja kuin muiden puolueiden jäsenet.
Kokoomuksen jäsenet ja heidän lähipiirinsä erottuvat siis korkealla yhteiskunnallisella asemalla. Tutkimus piirtää kuvaa jäsenten ja heidän lähipiirinsä muodostamista verkostoista. Kokoomus ja vihreät ovat selkeimmin toimihenkilöpuolueita, kun taas janan toisessa päässä on voimakkaasti työntekijäpuolueena profiloitunut perussuomalaiset. Kiinnostavaa tutkijoista on se, että [Juha Sipilän] hallituspuolueiden – kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten – jäsenet sekä heidän lähipiirinsä kytkeytyvät voimakkaasti yrittäjyyteen. (SDP näyttäytyy tutkimuksessa eläkeläispuolueena, jolla tutkijoiden mielestä on suuria haasteita tulevaisuudessa.)
Kokoomuksen jäsenillä on selkeästi muita puolueita tiivimmät kytkökset elinkeinoelämän ja yritysten kanssa. Lähes kolmasosa jäsenistä tekee yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa ja yli 40 prosenttia yksittäisten yrittäjien kanssa. Tuloksessa näkyy selvästi, että kokoomus on poikkeuksellisen voimakkaasti juuri yrittäjäpuolue sekä puolueena näkyvä elinkeinoelämän edustaja. Toiseksi eniten yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa tekevät keskustan jäsenet ja kolmanneksi eniten perussuomalaisten jäsenet. Keskustan ja perussuomalaisten jäsenet tekevät myös suhteellisen paljon yhteistyötä yksittäisten yritysten kanssa.
Tiiviiden, lähipiiriin perustuvien verkostojen lisäksi yksilöt toimivat lukuisissa erilaisissa löyhemmissä yhteisöissä ja organisoiduissa verkostoissa, kuten kolmannen sektorin järjestöissä. Puolueiden välillä on silti selkeitä eroja, mihin yhteisöihin kuulutaan ja kuinka tiiviisti. Vihreissä ja kokoomuksessa on muita puolueita enemmän niitä, joilla on tiiviit yhteydet omaan koulu- tai työyhteisöönsä. Kokoomuksen jäsenillä on muihin verrattuna selkeästi eniten puolueen ulkopuolisia verkostoja. Perussuomalaiset ovat verkostojen perusteella selvästi lähempänä keskustaa ja kokoomusta kuin vasemmistopuolueita tai vihreitä, sillä puolueessa on verrattain paljon yhteyksiä elinkeinoelämän toimijoihin.
Vihreät sekä perussuomalaiset erottuvat tarkasteltaessa yhteenkuulumista internet- ja verkkoyhteisöihin. Yli neljännes molempien puolueiden jäsenistä kokee kuuluvansa kiinteästi näihin verkkoyhteisöihin, kun puolestaan vanhojen suurten puolueiden jäsenistöissä vastaavien osuus on alle 20 prosenttia.
Osin tuloksia selittää jäsenten ikärakenne, mutta kyse on muustakin. Vihreiden ja perussuomalaisten yhdistävänä tekijänä on nimenomaan muita puolueita voimakkaampi ryhmäytyminen verkkoympäristössä ja kyky käyttää hyväksi erilaisia sosiaalisen median kanavia. Esimerkiksi perussuomalaisten tällä vuosikymmenellä tapahtuneen kasvun yhtenä merkittävänä taustavaikuttajana ovat olleet erilaiset verkkoyhteisöt. Muun muassa vuonna 2008 perustettu Hommaforum on toiminut nimenomaan perussuomalaisten maahanmuuttokriittisen ryhmittymän verkostoitumispaikkana.
Juha Sipilän hallituksen puolueille – keskustalle, perussuomalaisille ja kokoomukselle – tutkijat tunnistivat yhteisen nimittäjän, joka rakentui voimakkaista yhteyksistä yrittäjiin sekä elinkeinoelämään. Muilta osin kokoomus ja perussuomalaiset ovat monessa suhteessa erilaisia poliittisia puolueita. Koettua puolueläheisyyttä tarkasteltaessa nähdään, miten keskusta toimi merkittävässä hallituspuolueita yhdistävässä asemassa perussuomalaisten ja kokoomuksen välissä. Keskustalla onkin suhteellisen paljon yhteistä molempien entisten hallituskumppaneidensa kanssa.
Tutkimuksen lopussa on kiinnostavia arvioita nykyisen puoluejärjestelmän haasteista ja mahdollisista kehityssuunnista. On arveltu, että kansalaiset eivät ole enää yhtä kiinnostuneita puoluepolitiikasta kuin aikaisemmin. Vaalien äänestysprosentit alenevat. Lisäksi nimenomaan perinteisten kolmen suuren puolueen eli kokoomuksen, keskustan ja sosialidemokraattien jäsenmäärät vähenevät. Toisaalta samaan aikaan uudempien puolueiden jäsenmäärät ovat kasvaneet.
Sosiaalinen media on lisännyt kansalaisten mahdollisuutta seurata ja kommentoida parlamentaarista politiikkaa aiempaa aktiivisemmalla tavalla. Uudenlaisen kansalaisaktiivisuuden myötä erilaisten sosiaalisten liikkeiden merkitys on voimistunut vaalipohjaisen demokratian rinnalla. Nämä liikkeet eivät usein ole suoraan yhteydessä parlamentaariseen politiikkaan, mutta niillä on kuitenkin poliittisia päämääriä. Lisäksi liikkeissä saattaa olla mukana myös eri puolueiden jäseniä. Tutkijoiden mielestä puoluepolitiikalla voidaan edelleen nähdä olevan merkittävä asema suomalaisessa yhteiskunnassa.
Tommi
Tainan ja Tommin aarrearkku 