Yannick Lahti & Matti Mörttinen : Populismin anatomia (Into, 2023)
”Mitä tapahtuu sitten, kun populistipuolue nousee valtaan ja populistipoliitikoista tulee valtioiden ylimpiä päättäjiä? Kysymys liittyy elimellisesti pohdintaan siitä, onko populismi pelkästään pahasta vai onko siinä myös demokratialle tarpeellisia elementtejä.
Populismi ei itsessään ole minkään poliittisen liikkeen vihollinen tai yksiselitteisesti paha ilmiö. Sen luoma poliittinen ilmapiiri tai ajama valtapolitiikka ei ole kuitenkaan riskitöntä edes sen lievimmässä muodossaan.
Populistit voivat haastaa liberaalin demokratian ja hankaloittaa sen tarkoituksenmukaista toimintaa. Ylipäätään populismi ja populistit aiheuttavat kahtiajakoa, mikä vahvasti haittaa julkista poliittista keskustelua ja kykyä poliittisiin kompromisseihin ja päätöksentekoon.
Samanaikaisesti populistit saattavat aktiivisesti pyrkiä rajaamaan vähemmistöjen oikeuksia. Näin he voivat käyttää vaaleissa saatua mandaattiaan heikentääkseen oikeusvaltioperiaatetta, kuten lehdistönvapautta ja oikeuslaitosten riippumatonta toimintaa. Tätä olemme voineet todistaa EU:n sisällä Puolassa ja etenkin Unkarissa, jonka populistinen Fidesz-puolue on pääministeri Viktor Orbánin johdolla käytännössä muuttanut Euroopan unionin ensimmäiseksi diktatuuriksi. Orbán käytti koronaviruksen tuomia poikkeusoloja hyväkseen ajaakseen alas maan demokratian.”
Tutkija ja väitöskirjan populismista kirjoittanut Yannick Lahti sekä toimittaja ja tietokirjailija Matti Mörttinen ovat kirjoittaneet kihisevän ajankohtaisen kirjan. Sana populismi on taatusti kaikille tuttu. Vaalien alla ja niiden jälkeen media on ollut sitä sakeanaan, kun perussuomalaiset onnistuivat jälleen tarrautumaan vallan kammarien ovenpieleen. Kirja selkeyttää sitäkin, miksi hallituksen rakentaminen populistipuolueiden kanssa niin meillä kuin muualla on aina niin hankala rasti.
Populismi on terminä tuttu, mutta Lahden ja Mörttisen mielestä sitä yleensä käytetään väärin. Sitä helposti yksinkertaistetaan ja lähestytään vain hyvä-paha -jaottelun kautta. Kirjoittajien mielestä tämä on väärin ja naiivia, sillä populismi on laajempi ja monitahoisempi sosiokulttuurinen ilmiö. Populismiin kuuluu myös myönteisiä piirteitä. Sen kautta voivat päästä ääneen kansanryhmät, jotka muuten helposti jäävät huomiotta. Parhaimmillaan se saattaa selkeyttää poliittista kapulakieltä ja paljastaa kaksoisstandardeja muistuttamalla vastapuolta heidän puheidensa epäjohdomukaisuuksista muissa asiayhteyksissä.
Silti populismi on leikkimistä räjähdysherkän materiaalin kanssa. Tekijät pelkistävät populismin rautalankamallin. Politiikassa tietynasteinen vastakkainasettelu on oleellista. Populistit tekee vaarallisiksi se seikka, että heidän puheisiin ”meistä” ja ”heistä” sisältyy vahva arvolataus. He luovat ”me vastaan nuo” -asetelmia vaikka keinotekoisesti. Näin populistit pystyvät haluamissaan kysymyksissä määrittelemään hyvät, pahat ja ”aidon oikean kansan”, jota he ja vain he edustavat.
Populismin rakentamat jakolinjat tarkoittavat väistämättä sitä, että kansasta pitää aina poistaa tietty osa. Se voi olla eliitti, maahanmuuttajat, muun kieliset, eri uskontokuntiin kuuluvat jne. Jos populistinen vastakkainasettelu viedään huippuunsa, poliittinen päätöksenteko muuttuu todella hankalaksi käytännössä. Perussuomalaisten kannanotot viilensivät Suomessakin tehokkaasti eräiden puolueiden haluja ryhtyä heidän kanssaan minkäänlaiseen yhteistyöhön.
(Rkp:n Helsingin piirin puheenjohtaja Simon Granroth arvioi puolueensa mahdollista hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa Helsingin Sanomissa 21.4.2023, sivu A6, kirjoittaja Anni Keski-Heikkilä:
”Granroth puhuu myös siitä, miten perussuomalaiset ’retorisesti käsittelee ihmisarvoa’ ja erityisesti Rkp:hen liittyvänä seikkana vähemmistöjä Suomessa. Hän uskoo, että osalla kansanedustajista olisi henkilökohtaisella tasolla vaikeuksia tehdä hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa.
’Ihmiskuva on se, mikä eroaa arvopohjaisesti niin paljon, että näen hyvin epätodennäköisenä ja epämiellyttävänä tällaisen yhteistyön.'”)
Demokratian ja populismin lähtökohta on sama, kansa (demos ja populus). Ajatus on, että kansan pitää päättää ja hallita. Populismissa kansaa tosin käytetään vallan tavoittelun välineenä. Populistisessa tyylissä kansa esitetään suvereniteetin todellisena haltijana. Kansaan voidaan vedota useammalla tavalla. Se voi olla kaipuuta sydänmaahan, vanhoihin hyviin aikoihin tai viittauksena valtavirtaan. Niillä ilmaistaan populistien luontaisia taipumuksia olla oikean kansan puolella.
Tainan ja Tommin aarrearkku 