WWF Suomi – 50 vuotta luonnon puolesta. Toim. Timo Joutsivuo. WWF Suomi 2022.
WWF Suomen historiikki kertoo paitsi järjestön 50-vuotisesta toiminnasta myös järjestöä ympäröivän maailman muutoksesta. Perinteisestä lajien ja luontotyyppien suojelusta tavoitteet ovat laajentuneet uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön, ympäristön saastumisen vähentämiseen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Suomalaisena painopisteenä ovat metsät, Itämeri ja sisävedet.
Etenkin kahden viimeisen vuosikymmenen aikana polttopisteeseen ovat nousseet luontokadon ja ilmastonmuutoksen vastainen työ sekä ekologisen jalanjäljen pienentäminen.
WWF Suomen alkutaipaleeseen vaikutti suuresti luonnonsuojelumyönteisyydestään tunnettu kansanedustaja Pertti Salolainen. Yhdysvaltojen Norjan suurlähettiläs Philip K. Crowe otti yhteyttä Salolaiseen keväällä 1971 pyytäen tätä mukaan WWF-rahaston perustamiseen Suomeen. World Wildlife Fund eli Maailman Luonnon Säätiö oli perustettu Sveitsissä 1961, Länsi-Euroopan toimistoketju oli laajentunut saman vuosikymmenen aikana, ja WWF tahtoi kasvaa pohjoisen suuntaan. Crowe vaikutti Pohjoismaiden värväykseen; ensimmäisenä mukaan tuli Crowen asemamaa Norja ja sen jälkeen Ruotsi, Tanska ja Suomi. Salolainen toimi sittemmin WWF:n hallituksessa ja kunniapuheenjohtajana.
Suomessa oli ollut järjestäytyneempää luonnonsuojelua 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Vuonna 1923 tuli voimaan ensimmäinen luonnonsuojelulaki. 1930-luvun lopulla perustettiin Suomen Luonnonsuojeluyhdistys, jonka tavoitteeksi lausuttiin luonnon varjeleminen vaurioilta. Aina 1960-luvulle asti yhdistyksen toiminta painottui maisemansuojeluun, esitelmätilaisuuksiin, luontoretkiin ja valtionhallinnolle annettaviin lausuntoihin. Vuonna 1969 yhdistys sekä alueelliset ympäristöyhdistykset ja Luonto-Liitto sulautuivat yhteen Suomen Luonnonsuojeluliitoksi.
Ilmapiiri muuttui 1970-luvun alussa. Luonnonsuojelu kiinnosti laajemmin, ja toimintaan kaivattiin leveämpiä hartioita ja kansainvälisyyttä. WWF aloitti toimintansa Suomessa, perustuen rahastolle, joka koottiin muun muassa Esson, Valittujen Palojen ja Fauna-lehden turvin. Myös valtio osallistui rahoitukseen. Kaikki kansalliset rahastot olivat osa WWF-verkostoa, johon vuoden 1973 lopussa kuului 23 valtiota, mukaan lukien Suomi. Nyt toimintaa on yli sadassa maassa, ja WWF-toimisto löytyy 50 maasta.
WWF oli ja on rahasto. Kaikki suojelutoiminta on rakentunut varainhankinnalle. Aina 1980-luvulle saakka WWF Suomesta käytettiin nimeä Maailman Luonnon Säätiö – Suomen Rahasto.
Järjestön pääsihteerinä on vuodesta 2009 toiminut Liisa Rohweder.
Muutamia poimintoja vuosikymmenten varrelta:
- 1974 WWF julkaisee Suomen ensimmäisen uhanalaisten lajien luettelon
- 1978 raakun eli jokihelmisimpukan suojelu alkaa
- 1979 saimaannorppatyöryhmä perustetaan
- 1986 Itämeren hyljetyöryhmä perustetaan
- 1997 WWF Suomen verkkosivut avataan
- 2003 perustetaan vapaaehtoiset öljyntorjuntajoukot
- 2006 Metsähallitus siirtää hakkuiden piiristä pois 55000 hehtaaria vanhoja metsiä
- 2009 Suomen ensimmäinen Earth Hour
- 2016 Norppalive avautuu
- 2019 merikotka ei enää uhanalainen
Kansien väliin on päässyt myös Edinburghin herttuan prinssi Philipin (1921−2021) toinen vierailu Suomessa. Philip toimi WWF-verkoston kunniapuheenjohtajana. Suomessa Nuuksion kansallispuistossa kuninkaallinen kävi keväällä 1995 (se ensimmäinen vierailu tapahtui 1985). Suojelujohtaja Jari Luukkonen muistelee: ”Oli hieno kevätaamu. Aurinko paistoi, ja silloinen Metsähallituksen Timo Tanninen, josta tuli myöhemmin WWF:n pääsihteeri, souti prinssiä kohti nuotiopaikkaa. Yllättäen vene törmäsi jäihin, joka oli yöpakkasen takia päässyt muodostumaan järvelle.”
Seurue joutui jäiden takia kävelemään suunniteltua pidemmän matkan, mutta tämä ei häirinnyt prinssiä, joka saapui naureskellen nuotiopaikalle ja kertoi kokemuksestaan.
”Kerrotaan myös, että prinssi saattoi vierailullaan pelastaa Viikin luonnonsuojelualueen: hänen kantansa oli, että monille linnuille elintärkeä kosteikko tulisi suojella eikä alueelle pitäisi rakentaa. Helsingin kaupunki peruuttikin alueelle kaavaillut rakennussuunnitelmat pian prinssin Suomen vierailun jälkeen.”
Hauskoja yksityiskohtia ovat myös pandalogon muuttuminen vuosikymmenten varrella, varainhankinta- ja kummiuskertomukset, Earth Hour, Green Office, kosteikkotyö, merikotkan menestystarina ja monet muut. WWF:n livekamerat, jotka tuovat joka kotiin (ja kännykkään) näkymiä talvilinnuista, sääksistä ja norpista, ovat ilmiöitä, joita kommentoidaan medioissa. Norppalive laajeni luontoliveksi 2018, joka vuonna 2021 keräsi yli 20 miljoonaa katselua.
WWF Suomen hallituksen puheenjohtaja Jari Niemelä sekä pääsihteeri Liisa Rohweder toteavat, että kohti vuotta 2030 mentäessä haasteita riittää: toimia luontokadon pysäyttämiseksi tai ilmastokriisin hillitsemiseksi ei voi lykätä; nykyinen elämäntapamme uhkaa luontoa ja sitä kautta meitä ihmisiäkin. Toisaalta WWF-vaikuttajat ovat optimistisia:
”Viimeisten vuosikymmenten työn tulokset näkyvät selvästi. Luontokadon merkitys ymmärretään nyt paremmin kuin koskaan aiemmin, ja se on vihdoinkin noussut päättäjien agendalle. Ymmärrys siitä, että luonto on hyvinvointimme ja kaiken toimintamme perusta, on lisääntymässä vauhdilla.”
Kirja on ohittamatonta luettavaa kaikille luonnonsuojelusta kiinnostuneille. Näkökulmat avautuvat WWF Suomesta globaaleiksi. Historiikissa on reilut 140 sivua. Kovakantinen kirja on hienosti taitettu, runsaasti kuvitettu ja sisällöt houkutteleviksi osioiksi ryhmitelty. Teksti on myös ilahduttavan virheetöntä.
Taina
Tainan ja Tommin aarrearkku 