Yrsa Stenius : Kunnes siipi murtuu : Jussi Björlingin taru (suomentanut Risto Hannula. Tammi, 2004)
Laulukone.
Kävelevä peltikamiina.
Kompressorilla varustettu satakieli.
Ja kuitenkin:
"Jussi Björling oli herkkä ja haavoittuva taiteilijoiden tavalla, ja iskuja hän olemuksensa rotevuudesta huolimatta kesti huonosti. Tuska ja pettymys viilsivät häntä kuin veitsi avointa silmää, ja hänen hahmonsa luoma pyknikon vaikutelma petti: hänellä ei ollut pyknikon kykyä ravistautua eroon pahasta riehumalla ja raivoamalla. Vaitonaisen surumielisyyden ja mykän pimeyden pisarat jäivät aina häneen kuin hänen pehmeään lihaansa kiinni palaneet luodit."
Heti aluksi journalisti ja kirjailija Yrsa Stenius tekee selväksi millainen tämä kirja Jussi Björlingistä on. Se on kirja kohtalosta, jota ehkä liiankin suuren lahjakkuuden saaminen synnyinlahjaksi merkitsee. Yrsa Stenius ei ole saanut musiikkikoulutusta, joten laulamisen erityispiirteiden kuvaamiseen hän on hakenut neuvoja ja näkemyksiä alan asiantuntijoilta. Hän haluaa hahmottaa Jussi Björlingin (1911-1960) koko elämäntarinan sen draaman valossa, jonka Stenius on havainnut Björlingin elämänkulun taustalla. Tällaisen lahjan synkkä kääntöpuoli on taistelu itsetuhoa vastaan. Lisäksi Yrsa Stenius sanoo rakastaneensa Jussin Björlingin laulua niin kauan kuin muistaa. Laulu toi kauneutta sodanjälkeiseen Suomeen, missä kaikki oli säännösteltyä, karua ja kortilla. Eräänlainen fanikirja? Kyllä, mutta taitavan journalistin syvällisellä, asioihin paneutuvalla twistillä ja kielellä, joka koskettaa kuten Jussi Björlingin laulu:
"Mutta silti Jussi Björlingin laulussa on jotakin, joka osuu ihmisen elämäntunteen palleaan tavalla, johon kukaan muu laulaja ei minun mielestäni kykene. Siinä henki salpaantuu ja sanat loppuvat, kaikki on suunnatonta kauneutta ja surua."
Jussi Björling kuoli alle 50-vuotiaana. Hänen uransa oli kuitenkin huomattavan pitkä, sillä hän aloitti esiintymisen nelivuotiaana. Hänen isällään Davidilla oli suurenmoinen luonnonääni, mutta todella hankala luonne. Hän oli vähällä saada kiinnityksen New Yorkin Metropolitaniin ja Tukholman oopperaan. Kun ne menivät myttyyn, hän suuntasi kunnianhimon poikiinsa, joista koulutti laulajia omaperäisten metodien mukaan. Äiti Ester kuoli 1917 viimeiseen synnykseensä ja pojat aloittivat isänsä kanssa tiiviin kiertue-elämän. Etenkin USA:ssa "The Bjoerling Male Quartet" niitti suosiota. Koulunkäynnistä ei voinut olla puhettakaan, ja Stenius aprikoi voiko siitä johtunut alemmuudentunto olla eräs tekijä, joka lisäsi sivullisuuden tuntemuksia, joita myöhemmin piti paikkailla.
Viime vuosisadan alun kulkuväyliä ja liikenneyhteyksiä ei voi verrata nykyisiin. Lisäksi sota-aika aiheutti lisäongelmia. Yrsa Stenius kirjoittaa lähes järkyttyneenä, että vuosikymmenien ajan Björling ei juuri ehtinyt muuta kuin istua eri kulkuvälineissä matkalla seuraavaan esitykseen. Sillä esityksiä riitti. Jussi Björling sai nopeasti kiinnityksiä suurille oopperalavoille, mutta ei väheksynyt kevyemmän ohjelmiston esittämistä esimerkiksi Ruotsissa suosituissa kesätapahtumissa. Ne olivat radion ohella eräs tekijä miksi Jussi Björlingin maine on naapurimaassakin legendaarinen. Ja nostetaanhan Jussi Björling edelleen klassisen musiikin kansainvälisissä äänestyksissä edelleen oopperalaulajien ehdottomaan eliittiin.
Suuren suosion kääntöpuoli on julkinen kontrolli. Pitkälle venynyt ravintolailta, josta palataan kotiin iloisessa kunnossa käynnistää huhut. Jos sellaisen jälkeen vielä kurkunpään tulehduksen takia peruuttaa muutaman konsertin, niin maine alkaa olla mennyt. Oli myös näyttöjä siitä, että Jussi Björlingin viinan käyttö oli välillä todella aivan hillitöntä. Hänen vaimonsa Anna-Lisa luonnehtii miestään selkeästi alkoholistiksi. Yrsa Stenius kuvaa vaimon osaa perheen koossa pitävänä voimana koskettavasti mutta ei pelkästään ihaillen. Oliko Anna-Lisan kunnianhimo eräs tekijä, joka joskus nosti taiteilijaluonteen vastarintaan? Toisaalta vaimo oli huomannut, että lomakaudet ja jaksot, jolloin Jussi Björlingillä ei ollut ammatillisia haasteita, olivat osoittautuneet vaarallisiksi.
Minkä takia Jussi Björling aika ajoin löi kaiken ranttaliksi ja pakeni viinaan on kysymys, johon Yrsa Stenius yrittää kirjassa porautua. Miksi silloin kun onni hymyili Jussille ihanimmin, tuntuu välillä siltä kuin hän mieluiten haluaisi kuolla? Miksi hän ei pystynyt saamaan minäkuvalleen tukea monista huomion- ja kunnioituksen osoituksista, joita hän alkoi saada jo varhain? Jussi Björlingin ura käydään kirjassa lapsesta alkaen läpi. Kuvaus millainen Jussi Björling oli ihmisenä ja taiteilijana, ja millaisia paineita massiivinen julkisuus hänelle ja hänen lähimmilleen asetti on teoksen parasta antia.
"Jos on vähänkin tottunut kertovan tekstin lähilukuun ja osaa tavoittaa sen, mitä kaikessa sanotussa ei sanotakaan, voi Anna-Lisa Björlingin pääasiallisesti aurinkoisesta kuvauksesta elämästään Jussin kanssa saada selville, että vuoristorata ajoittain oli huimaava. Ensimmäinen hermoromahdus vaani nurkan takana jo ensimmäisenä Anna-Lisa Björlingin Jussin rinnalla viettämänä vuonna, ja vaikka perhe syystäkin vuodattaa liturgisia hokemiaan alkoholin kirouksesta, on selvää, etteivät kaikki vaikeudet johtuneet Jussi Björlingin liiallisesta juomisesta."
Yrsa Stenius kirjoittaa, että Jussi Björling vakiinnutti ooppera- ja konserttiohjelmistonsa suhteellisen nuorena. Hänellä saattoi olla suunnitelmia uusien, dramaattisempien tenoriosien harjoittelemisesta, mutta hanke ei toteutunut. Ehkä hän uskoi, että aikaa oli jäljellä vaikka kuinka paljon, vaikka hän tiesi tai ainakin aavisti jotain muuta. Varsinkin Ruotsissa hänen muuttumattoman jumalaista laulutaidettaan juhlittiin mutta jupistiin samoista lauluja. Stenius pohtii mitä tapahtui Jussi Björlingille, miehelle, joka ahmi musiikkia ja hän saattoi opetella mutkikkaita sävellyksiä hetkessä jopa ilman nuotteja pelkästään kuulon ja muistin varaisesti.
"Siihen, että Jussi Björling myöhäisvaiheessaan alkaa 'kieltäytyä esteellä', on vaikea ehdottaa selitykseksi muuta kuin että hänen hermonsa alkoivat pettää sitä pahemmin mitä korkeammalle hänen tähtensä nousi ja että hän lopulta mieluiten turvautui pelkästään varmoihin kortteihin, sellaiseen ohjelmistoon josta hän tiesi selviytyvänsä niin varmasti, että epäonnistumisen vaara oli mahdollisimman vähäinen. Hän ymmärsi kyllä, että uusien laulujen esittämisen riski olisi hyvinkin kannattanut ottaa, mutta vaikka hän siihen valmistautuikin, loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan uskaltanut.
"Rimakauhu, jota haasteen antama adrenaliinipotku kuitenkin piti kurissa, oli kerta kaikkiaan vaihtunut lamauttavaksi korkeuskauhuksi - nyt hän ei päässyt ylemmäksi, nyt hänen oli pidettävä varansa, jotta ei romahtaisi alas."
Jussi Björlingin anoppi, oopperaa läheltä seurannut valokuvaaja Emy Berg ei ollut ihastunut tulevasta vävypojasta. Epäilikö hän "kodittoman sirkuspojan" hakevan isänsä kuoleman jälkeen sosiaalista hyvitystä? Tyttärellä ei ilmeisesti ollut aavistustakaan miten eripariseen liittoon hän oli heittäytymässä:
"Ehkä Anna-Lisa Björlingin äiti ymmärsi sen, mitä kokeneen ja musiikkielämän vaatimukset tuntevan ihmisen täytyi ymmärtää, eli sen, että avioliitosta Jussi Björlingin kaltaisen miehen kanssa ennemmin tai myöhemmin tulisi helvetillinen - niin suuret olivat Jussin unelmat urastaan ja niin ilmeiset hänen edellytyksensä saada ne toteutumaan.
"Sillä niin käy melkein kaikille laulajille, joista tulee maailmantähtiä, erityisesti jos se tapahtuu heille nuorina. Kohta heidän elämänsä muuttuu tuskan repimäksi taisteluksi: heidän on säilytettävä äänensä, ylläpidettävä kykyään, harjoitettava instrumenttia, joka säätelee heidän ruumistaan ja pitää hallussaan heidän sieluaan. Maksoi mitä maksoi."
Kuluttava elämä johti sydänkohtauksiin 50-luvun lopulla. Yrsa Stenius on perehtynyt dokumentteihin ja ihmettelee, että Jussi Björling ylipäänsä kykeni laulamaan. Hän ei esiintynyt niin paljon kuin aiemmin, mutta pysyi laulajana viimeiseen hengenvetoon asti. Laulu oli Jussin elämänsisältönsä. Jos se pettäisi, elämää ilman sitä hän ei pystynyt kuvittelemaan.
"Puhutaan kuinka paljon tahansa Björlingin sisusta, itsepäisyydestä, vaikkapa epätoivostakin jos niin halutaan - hän kuoli mieluummin kuin hiljeni - , puhtaasti käytännössä ei ihmisen pitäisi kyetä laulamaan, kun sydän on niin kurjassa kunnossa kuin Björlingin sydän loppuvaiheessa oli."
Tommi
PS: Minna Lindgren kertoo Yle Areenassa sarjassaan Maisteri Lindgrenin musiikkiesitelmä samasta aiheesta: Miksi Jussi juo? Jussi Björlingin laulujen kääntöpuoli. Ohjelma on kuultavissa 7.9.2023 asti.
Tainan ja Tommin aarrearkku 