Rasvakooman ravistelua

Jari Sarasvuo: Sisäinen sankari. Neljäs painos. WSOY 1996.

”Suuri elämä ei ole helppoa elämää.” Siinä yksi ysäriklassikkoselfhelp-kirjan ydinajatuksista.

Halusin selvittää, mitä kuuluisa itsekasvatusopas Sisäinen sankari oikeastaan sisältää. Entä kantaako sen anti 1990-luvulta 2020-luvulle?

Jari Sarasvuo (s. 1965) oli kolmikymppisenä median idoli ja kauhukakara. Hän kertoi mielellään ajatuksiaan, teki rohkeita julkisuustemppuja, otti turpaansa suorassa tv-lähetyksessä ja perusti oman valmennusyrityksen Trainers´ Housen. Sisäinen sankari oli Sarasvuon esikoiskirja, josta otettiin aina vain uusia painoksia.

Valmennus- ja markkinointikirjoja Jari Sarasvuo on julkaissut yhteensä kahdeksan sekä esiintynyt useissa tv- ja radio-ohjelmissa. Nyt syksyllä 2023 hän on mukana Leijonan luola -bisnesohjelmassa Nelosella ja Ruudussa.

Sisäinen sankari alkaa vauhdikkaasti kuvauksella henkisen valmennuksen extreme-kokemuksesta eli juoksusta hehkuvien hiilien päällä. Sarasvuo tekee sen itse Brysselissä kesällä 1996 jättäen jäähyväiset vanhoille ajatusmalleilleen.

Sisäinen sankari oli varmasti vahvasti vaikuttamassa valmennustrendiin, jonka sessiot tiivistyivät aina samaan sanomaan: tämä on teistä itsestä kiinni. Ja tottahan se on, että mikään kirjan teksti tai valmennuksen PowerPoint ei sellaisenaan muuta mitään. Vasta kun ihmiset sitoutuvat muutokseen ja yrittävät tosissaan, alkaa tapahtua.

Sarasvuon kirjan kohdalla kyse ei ole jonkin firman osaongelman ratkaisemisesta, vaan pelissä on ei enempää eikä vähempää kuin ihmisyksilön koko elämä. Moraalinen maksiimi on liike sekä muutenkin terveellinen elämäntapa. Kehomme kaipaa liikettä, ja orastavan masennuksen voi katkaista lenkkeilemällä. Riippuvuuksia vastaan kirjassa on erityinen valmennusohjelma. Pinnallisista psykologisista näkemyksistään Sarasvuo sai aikoinaan kritiikkiä mielenterveyden ammattilaisilta.

Mutta Sarasvuon mukaan aina kannattaa yrittää, aina pitää yrittää. Jos ei muuta, niin ”rasvakooma” tulee rikotuksi, ja se jo sinällään johtaa parempaan. Sarasvuo vihaa laiskuutta, selittelyä ja muiden syyttelyä. Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta elämästään.

Jo 1990-luvulla Sarasvuo kiinnitti huomiota yhteiskunnan muutosvauhtiin sekä siihen, että kaikki kynnelle kykenevät tarvitaan ylläpitämään yhteiskuntaa. Vain laajalla ahkeruudella ja yrittämisellä voidaan kattaa kulut ja huolehtia heikommassa asemassa olevista. Tätä ei kai kukaan 2020-luvullakaan kiistä.

Arvostan kirjassa laajaa kulttuurista tietopohjaa. Sarasvuo on lukenut legendansa, myyttinsä ja tarunsa, samoin historian kertomukset. Niiden pohjalta hän tiivistää sankarin arkkityyppisen matkan. Sen kaikki vaiheet käydään läpi valmentajan ohjein.

Vaiheet ovat viattomuus, kutsu seikkailuun, ylivoimainen haaste, liittoutuminen, läpimurto ja juhlat. Sarasvuo ei puhu voittajista ja häviäjistä, vaan sankareista ja orjista. Ihmisellä voi olla samaan aikaan menossa useita kehityssyklejä eri vaiheissa.  

Sarasvuo oli visionääri linjatessaan muutoksen ytimen jo vuonna 1996: kolme perusvoimaa, jotka vaikuttavat nykyiseen muutokseen, ovat informaatio, teknologia ja kilpailu. Informaatiosta hän toteaa: ”Miten paljon informaatiota syntyy ja jaellaan sitten, kun kaikki maailman tietokoneet, kännykät, autot, kodit, kesämökit, televisiot, työpaikat ja vaikkapa elokuvateatterit on kytketty yhteen käsittämättömän nopeaan verkkoon? Se aika on vielä edessä, mutta lähempänä kuin moni uskookaan. Ja sitten … ka-booooooom!!”

Muutosta vastaan on turha taistella. Fiksumpaa olisi ennakoida ja sopeutua sekä uskaltaa kasvaa itse täyteen mittaansa. Tästä päästäänkin taas sankaruuteen.

”Sankaruuden kaava on niin selitysvoimainen, että moni ajattelija on väittänyt sen olevan jollakin tavalla ohjelmoiden meidän yhteiseen alitajuntaamme. Kaava on toiminut tuhansien vuosien ajan kaikissa kulttuureissa.” ”Tarinoiden avulla ihminen löytää näkökulmaa omiin ainutlaatuisilta tuntuviin ongelmiinsa ja kasvuvaiheisiinsa.”

Kultturellista pohjasta siis annan kirjalle plussaa, ja toinen plussa tulee palvelemisen ajatuksesta. Sankari ei olekaan se, joka paistattelee parrasvaloissa. Ainakaan paistattelun ei pitäisi olla johtotähti. Sen sijaan tavoitteena on oman kapasiteetin täysi hyödyntäminen siten, että siitä on hyötyä muillekin. Palveleminen osana yhteisöä nousee esiin. Ja toki elämästä pitää voida myös nauttia, ja varata aikaa läheisilleen ja ystävilleen.

Ystävistä puheen ollen Sarasvuo toteaa, että voimakkaassa muutoksessa olevan ihmisen ystäväpiiri usein muuttuu. ”Jos lähelläsi olevat ihmiset eivät suostu kasvamaan eivätkä päästämään irti entisestä, elämänne tiet yksinkertaisesti eroavat. Ystäväpiirisi alkaa yhä enemmän koostua ihmisistä, jotka ovat kohdanneet samat haasteet kuin sinä. Yhteiset arvot, elämäntilanne ja kohtalo yhdistävät ihmisiä. Jos sinulla on edelleen täsmälleen samat ystävät kuin 10–15 vuotta sitten, olet joko pysähtynyt tai sitten kuulut siihen harvinaiseen ryhmään, joka on löytänyt lopullisen henkisen kotinsa.”

Erinäisiä henkisen kasvun kirjoja nähneenä yllätyin, että teos sisältää ideoita, jotka vasta vähän myöhemmin löivät laajalti läpi, kuten maaginen positiivisuusajattelu (niin sanottu vetovoiman laki) sekä ekologisuuden huomioonottaminen kaikessa päätöksenteossa. Myös mentorointi teki vasta tuloaan; Sarasvuo liputti sen puolesta. Nythän se on organisaatioissa arkipäivää.

Ja sen kolmannen plussan annan kirjan energisestä tyylistä. Kirjoittajan innostus suorastaan hehkuu, kieli markkinoi ja suostuttelee, vakuuttaa ja ravistelee. Välillä vähän överiksikin menevä kirja on nautittava.

Ysäriklassikon ajattomuudesta viestii, että nykypolven valmentajatkin saattavat viitata siihen. Mestaritehdas Oy:n toimitusjohtaja Erik Sandström kertoo ajatuksiaan Sisäisestä sankarista kesäkuussa 2023 valmistuneella videolla.

Linkki Erik Sandströmin videoon.

Vuonna 1989 syntynyt Sandström mainitsee lukeneensa kirjan jo neljä kertaa. ”Luen toistuvasti, koska tämä jostain syystä nostattaa mun mielialaa. Yhä edelleen tähän pystyy tarttumaan, kirjan voi avata mistä vain, ja se toimii.”

Sisäisen sankarin jatko-osaa Sisäinen tuli valmentaja Sandström ei pidä yhtä vetävänä.

Taina

Jätä kommentti