Jenni Haukio: Sinun tähtesi täällä: vuodet tasavallan presidentin puolisona. WSOY 2023.
”Kirjallinen ilmaisu eri muodoissaan on ollut osa identiteettiäni jo lapsuudesta lähtien”, kertoo Jenni Haukio. Presidentti Sauli Niinistön puoliso toimi PR-tehtävissä, tiedotustehtävissä ja runoilijana ennen avioliittoaan (silloisen eduskunnan puhemiehen) Niinistön kanssa. Tämän kirjan valtti onkin kirjallisesti huippulahjakkaan ihmisen selkeä, kaunis ja vaivattomasti etenevä ilmaisu. Teos on myös poikkeuksellisen virheetön, eli kustantamossa lienee kerrankin satsattu ylimääräisiin oikolukuihin.
Haukio mainitsee pitäneensä velvollisuutenaan koota kirjaksi kokemuksiaan presidentin puolisona. Lukija kiittää, sillä Haukio ei vain kuvaile valtiovierailuja tai Suomessa käyneitä nimekkäitä vieraita, vaan hän tekee perusteellisesti selkoa presidentillisestä protokollasta, presidenttiparin elämänmenosta sekä presidentin käytössä olevista kiinteistöistä sisustuksineen ja taideaarteineen. Ken haluaa sivistää itseään ja tutustua vaikkapa siihen, miten Kultaranta on saanut tarkoin harkittuja taideteoksia juuri oikeisiin paikkoihin, lukekoon tarkkaan luvun Elämisen ja edustamisen tilat.
Presidentin puoliso on tärkeä, vaikka hänellä ei ole virallista statusta. Adjutantit avustavat häntä tarvittaessa. Oma avustaja hänellä sentään on. Edustusasut täytyy kustantaa itse. Astuessaan tehtäväänsä Jenni Haukio oli 35-vuotias työssäkäyvä nainen, joka neuvotteli työnantajansa kanssa järjestääkseen mielekkäästi ajankäyttönsä uudessa tilanteessa.
”Vaikka lähes jokainen aiempi presidentti ja puoliso on kirjoittanut työstään omaelämäkerrallisia teoksia, liittyy käsityksiin instituutiosta yhä joitakin yleisiä myyttejä. Myös puolison saatetaan esimerkiksi mieltää olevan työsuhteessa presidentin kansliaan, työsuhteeseen liittyvine etuineen ja velvoitteineen. Virallisessa mielessä puolison niin sanottu muodollinen asema on kuitenkin lähes täysin määrittelemätön. Puolisoa ei esimerkiksi mainita laissa tasavallan presidentin kansliasta.”
Jenni Haukio pitää asemaansa presidentin puolisona etuoikeutena ja kunniatehtävänä, jonka hän on tahtonut hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi puheiden valmistelun hän tekee tunnontarkasti. Häntä kiinnosti aikoinaan journalistiikka, vaikka ei sitten opiskellutkaan alaa; journalistinen utelias, tutkiva mieli on varmasti ollut hyödyksi edustustyössä nimenomaan taustoja selvitellessä ja mitä erilaisimpia aloja ja ilmiöitä haltuun ottaessa.
Itsensä mainostaminen ja itsekehu on Haukiolle vierasta. Hänen ansiokas elämänsä tulee esiin myös koruttomasti kertoen: järjestötyö, eri tapahtumien suojelijana toimiminen, tohtorinväitös. Hänet muistetaan Turun Kirjamessujen ohjelmajohtajana. Kaikenlainen kulttuuri ja taide on hänen sydäntään lähellä. Jo nuorena Kokoomuksen jäseneksi liittynyt Haukio on ollut kotonaan myös poliittisilla kentillä, vaikkei olekaan pyrkinyt kirkkaimpiin parrasvaloihin.
Aatteista rakkaimpia Jenni Haukiolle ovat isänmaanrakkaus, kunnioitus veteraaneja ja menneiden sukupolvien työtä kohtaan sekä luonnon- ja eläintensuojelu. Veteraaneille on omistettu useita sivuja, ja Haukio muistelee lämmöllä kohtaamisia itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
Hänellä on ylipäätään vahva kunnioitus instituutioita, perinteitä ja seremonioita kohtaan. Seremoniallisuus ylettyy vaatteisiin ja koruihin kuin kuninkaallisilla konsanaan. Suomen edustajina maailmalla, pitkä luku, selvittää toteutuneita vierailuja ja kohtaamisia valtioiden johtohenkilöiden kanssa eri puolilla maailmaa.
Presidentin puolisoon olemme voineet luottaa; Jenni Haukion kohdalla ei tarvitse milloinkaan pelätä outoja irtiottoja esimerkiksi ”instituutioiden ravistelun” hengessä.
Itseäni kiinnosti erityisesti lukea Haukion aloitteellisuudesta taiteen hankkimisesta ja sijoittelusta presidentillisiin tiloihin ja ympäristöihin. Etenkin Naantalin Kultaranta sai aivan uutta ilmettä Haukion ansiosta. Myös Mäntyniemeen tuli taidetta, ei paikalle luotua uutta taidetta, vaan museot lainasivat esimerkiksi Fujiwo Ishimoton, Hannu Väisäsen ja Leena Luostarisen teoksia esille pantaviksi.
”Mäntyniemen taidekokoelmien suhteen kaikkein harmillisinta on, että Rut Brykin (1916–1999) viimeiseksi jäänyt julkinen taideteos Jäävirta on sijoitettu asuintiloihin eli yksityiskodin puolelle. Teos sijaitsee yksityispuolen eteisen, keittiön ja olohuoneen välissä tilassa, joka ei ovia sulkemalla ole eristettävissä. Ottaen huomioon myös turvallisuusnäkökulmat emme ole voineet Jäävirtaa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta juuri kenellekään esitellä. Onneksi Espoon Taidemuseo EMMA on kuitenkin valokuvannut teoksen, ja se on ollut EMMAssa nähtävillä videoprojisointina Rut Brykin 100-vuotisjuhlanäyttelyn Taikalaatikko yhteydessä.”
Toinen ihastuttava teema on rakkaus luontoon ja eläimiin. Se huokuu kirjan kymmenillä sivuilla. Haukio kirjoittaa herkästi vastuustamme eläimiä ja ympäristöä kohtaan. Hän on osallistunut julkiseen keskusteluun luonnonsuojelusta ja uskaltanut puolustaa eläinten oikeuksia. Hän tohtii myös kertoa, miten suuri suru oli Lennu-koiran kuolema. Se joka joskus on menettänyt rakkaan lemmikkieläimen, voi samastua tuohon tyhjyyteen ja murheeseen. Julkisuudessa ehkä turhankin koomisen roolin saanut sympaattinen Lennu oli älykäs ja emäntänsä mielenliikkeitä ymmärtävä.
Ainoa asia, jota tässä kirjassa vierastin, oli joidenkin Haukion pitämien juhlapuheiden sisällyttäminen mukaan. Juhlapuheet harvoin ovat sellaisia, että niitä kannattaa kokonaan siteerata.
Runsaasti kuvitettu kirja on miellyttävä lukea ja katsella. Valokuvien lisäksi näemme kutsukirjeitä. lehtien otsikoita ynnä muuta. ”Jenni Haukio innostui linnunpöntöistä” Pihabongaus-tapahtuman yhteydessä. Mitään shokeeraavia paljastuksia on turha odottaa. Kirja on korrekti ja kontrolloitu, tekijänsä oloinen.
Sinun tähtesi täällä -teoksen otsikko on lainaus Mirkka Rekolan runosta: ”Joku airut voisi sinulle sanoa / ettet erehtynyt maailmasta, / maailma sinusta, / mitä eroa sillä on: / liekki / joka menee läpi / niin terävänä ettet sitä erota. / Liekinmuotoinen on tuo kuusi, / pystyynnostettu vene, kokkopuu. / Ja tulee sade, kaikki peittyy. / Joku oli sinun tähtesi täällä, joku oli.”
Ajatus on kaunis: meillä jokaisella on täällä paikkamme ja tehtävämme; voimme olla jopa jotakuta muuta varten. Mielenkiintoinen ilmiö on, että filosofinen, ykseyden kokemusta korostava Mirkka Rekola (1931–2014) kiinnostaa nyt kirjamaailmassa. Into-kustantamo julkaisi juuri Jonimatti Joutsijärven kirjoittaman Rekola-elämäkerran 1. osan.
Jenni Haukion aika presidentin rouvana tulee päätökseen vuonna alkuvuonna 2024, kun Mäntyniemen ja Kultarannan valtaa seuraava presidentti. Haukion ykköstehtävä toki on nyt 5-vuotiaan Aaro-pojan kasvattaminen, mutta on hänellä varmasti yhä paljon annettavaa suomalaiselle yhteisölle. Tapahtuuko se kulttuurin, tieteen vai hyväntekeväisyyden saralla, vai ehkä kaikissa näissä, jää nähtäväksi.
Taina
Tainan ja Tommin aarrearkku 