Johannes Koponen, Minea Koskinen & Jussi Pullinen: Öyhökratia: ketä kuunnellaan, kun kaikki puhuvat. Gummerus 2022.
Vihdoinkin selkeä esitys siitä, mitä nykyhetken mediassa ja ns. keskustelukulttuurissa on meneillään! Lukiessani Öyhökratiaa sain myös henkilökohtaisen valaistumisen hetken; ymmärsin, mikä vieroitti minua pois kutsumusammatistani, toimittajan työstä.
Sain vahvistuksen intuitiolleni, että somen syytä kaikki. Surutyö jatkuu yhä.
Öyhökratia-kirjan nimikin jo kertoo, että ryppyotsainen selonteko ei ole nyt kyseessä. Tekijät määrittelevät öyhökratian tilaksi, jossa sosiaalisella medialla on vahva rooli. Kaikki ei ole ”vain” harmitonta raivoa ja solvaamista, vaan meneillään on valtapeli. Päätöksentekijät, sosiaalinen media ja vakavat uutismediat ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Oikea syöte oikealla tavalla someen, ilmiö syntyy, ja ennen pitkää uutismedioiden on nostettava asia esiin.
Suurin taistelu käydään siitä, mistä ylipäätään puhutaan. Kenen ongelmista syntyy somessa keskustelua, mistä aiheista uutismedia tekee juttuja? Eräiden arvioiden mukaan vallan ydin on Suomessa siirtymässä sosiaaliseen mediaan.
”Valtaa käytetään twiiteillä, tykkäyksillä ja meemeillä – ja kohde olet sinä”, kirjassa todetaan.
Vaikka kukaan ei tunnu olevan oikein mielissään nykyisestä tilanteesta, jossa öyhötetään ja riehutaan, niin tilanne nyt vain on tämä. Öyhökratia on ”vallankäytön muoto, jossa keskeistä on retoristen ja teknologisten taktiikoiden käyttäminen sosiaalisessa mediassa strategisten tavoitteiden saavuttamiseen”.
Näitä taktiikoita tekijät analysoivat. Esimerkiksi kehystäminen on tärkeää: se mihin yhteyteen viesti poimitaan ja miten se esitellään yleisölle. Twitter-aktivismista suuri osa perustuu omaa viestiä tukevien todisteiden etsimiseen vastustajan teoista ja puheista ja niiden avulla oman oikean agendan vahvistamiseen. Yksittäinen ele tai ilme voi nousta aivan suhteettomiin sfääreihin. Kehystäminen voimistaa myös vastakkainasetteluja, mikä puolestaan rapauttaa julkista keskustelua.
Kuvaan kuuluu ennen muuta nopeus. On reagoitava vikkelästi, jos haluaa vaikuttaa. Hidastelua voidaan jo tulkita jotenkin. Kun Sanna Marinilta vei 6 tuntia ennen kuin hän onnitteli perussuomalaisten johtoon valittua Riikka Purraa, sitä pidettiin viestinä.
Nopeuden huono puoli, kuten kirjassa todetaan, on kokemus siitä, että kaikki kiihtyy, mutta mikään ei etene. Tilannetta ei helpota, että elämme valtavan murroksen aikaa (pandemia, ilmastonmuutos, sukupuolinormien ja etnisten rajojen muuttuminen).
On toki myös hyvä muistaa, että ”suurin osa ihmisistä ei sano internetissä yhteiskunnallisista asioista yhtään mitään”.
Some on tunnetusti tuottanut hyviäkin asioita, tasa-arvokampanjoita, voimaantumista ja erilaisten äänien pääsemistä esiin. Tekijät tuumivat, että öyhökratia ei sinänsä ole vain huono tai hyvä asia – se on olotila, jossa olemme, eikä se ole häviämässä.
Parhaimmillaan some valistaa ja tavoittaa yleisöä, jota perinteinen tiedotus ei löydä. Esimerkiksi Instagramin Lääkäri-Anni, Anni Saukkola kertoo 40 000 seuraajalleen mielenterveydestä, ehkäisystä ja muista nuoria aikuisia kiinnostavista aiheista. Saukkola palkittiin valtion tiedonjulkistamispalkinnolla 2021.
Somessa myös tehdään keskusteluohjelmia vakavien medioiden tapaan. Esimerkiksi Emmi Nuorgam on järjestänyt mediakriittisiä livekeskusteluja Instagramissa. Aktivistit haastavat perinteistä mediaa myös suorastaan provosoiden.
Suomessa uutismedian asema on vielä melko vahva. Uutisia etsitään ja selaillaan ensisijaisesti iltalehdistä, MTV:stä ja Ylestä. Tämän takia suomalainen ja esimerkiksi yhdysvaltalainen öyhökratia poikkeavat toisistaan; Suomessa korostuu enemmän somen ja uutismedian vuorovaikutus.
Kirjassa mainitaan AlfaTV, joka kirjan ilmestyessä oli vielä toiminnassa. Länsimaissa on ilmestynyt useita konservatiivista yleisöä puhuttelevia televisiokanavia. ”Kanavat ovat viesti siitä, että uutismedia entistä useammin omaksuu öyhökratian vahvan näkökulmallisen ja arvopohjaisen lähestymistavan tiedon tuotantoon. – – uuden mediamaiseman merkittävin jakolinja kulkee – – sukupolvien väliltä.”
Uusvanhoillisen ajattelun symboli on Fox News, jonka katsojien keski-ikä on 68 vuotta. Suomen AlfaTV aloitti lokakuussa 2012, mutta joutui lopettamaan marraskuussa 2022.
Kirja sisältää kiinnostavaa pohdintaa somen ja uutismedian suhteista. ”Kun some ja uutismedia alkavat toimia yhdessä, valta siirtyy niille, jotka pysyvät hybridimedian vauhdissa. Nopeat ja nokkelat aktivistit, somevalmiit poliitikot ja lähestyttävät ja arkiset somevaikuttajat hyötyvät. He nappaavat kiinni uutismedian romauttamista konteksteista, ja antavat niille merkityksiä, jotka ovat hyödyllisiä heille itselleen.”
Journalistit joutuvat pohtimaan, miten käydä vuoropuhelua yleisön kanssa, kun perinteiset toimintatavat eivät vain toimi. Yhä suuremmat yleisöt puhuvat toimittajille eri tavoin ja yhä nopeammin.
Kunnon journalismi perustuu silti yhä objektiivisuuteen ja tasapuolisuuteen. Uutismedialla on öyhökratiankin oloissa yhä tärkeä asema.
Tekijät näkevät öyhökratiassa mahdollisuuksia: ”keskinäisen kuuntelemisen järjestelmä, jossa vaihtoehtoisten maailmankuvien edustajat pystyvät neuvottelemaan ja oppimaan toisiltaan. Mutta se vaatii sitä, että yhä useampi päättäjä, vaikuttaja ja kansalainen pyrkii aktiivisesti välittämään – viestejä, taustoja ja vertaisista.”
Öyhökratian kirjoittajat ovat nuorehkoja journalismin osaajia ja tutkijoita, joilta on ilmestynyt aiemminkin tietokirjoja. Nostan tässä esiin Jussi Pullisen erinomaisen teoksen Mitä meille tapahtui? Näin internet ja sosiaalinen media muuttivat elämämme (HS-kirjat 2019). Esittelin kirjan Aarrearkussa helmikuussa 2021. Lue arvioni tästä.
Taina
Tainan ja Tommin aarrearkku 