Säätyläiskoti Suomessa : sisustuksia, historiaa ja tapakulttuuria 1700-luvulta / Riitta Koskinen – Katja Hagelstam (2003)
Kirja, joka on täyttä silmäkarkkia. Piti tarkistaa miten korkealle kauneimpien kirjojen joukossa Suomen kirjataiteen komitea tämän kirjan sen vuoden sadosta oli arvioinut. Ei ollut tietokirjoissa edes kymmenen kärjessä, mikä hiukan yllätti. (Sen vuoden kaunein oli muuten Lea Bergströmin ja Sue Cedercreutz-Suhosen kirja Helene Schjerfbeck : malleja. Sellaista johaugia vastaan kukaan muu ei voikaan pärjätä.)
Minua viehättivät varsinkin Katja Hagelstamin mestarilliset valokuvat. Hän nostaa esille vaikuttavia kokonaisuuksia ja kiehtovia yksityiskohtia kymmenestä suomalaisesta kartanosta ja porvariskodista, joiden sisustus on peräisin 1700-luvulta. Jossakin vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa kirjan kuvia katseli, alkoi komeus ja näille leveysasteille yllättävä loisto tuntua välillä jopa ylenpalttiselta. Mutta sitten, kun rupesi lukemaan tekstiä, löytyi sopiva tasapaino.
Kirja kertoo tyylisuuntien ja tapakulttuurin muutoksista, mutta ei lainkaan puisevasti. Riitta Koskinen värittää tekstiä kiinnostavilla historiallisilla yksityiskohdilla ja anekdooteilla. Maininnan saavat niin huonekasvien yleistyminen, kartanon kummitukset kuin merkantilismista johtuvat ylellisyysasetukset, joilla yritettiin kahlita tuontia. Asetukset kielsivät kahvinjuonnin, kaakaon, rusinat, viikunat, kanelin ja muut herkut. Myös kalusteiden tuonti jossakin vaiheessa oli kielletty, mikä oli onnenpotku puusepille!
Tainan ja Tommin aarrearkku 