Näsi, Liisa: Kovalla kädellä. Basam Books 2020.
Luen jännitysromaaneita harvakseltaan, mutta mielelläni kokeilen lupaavia jännäreitä, jos niitä osuu kohdalle. Nyt osui, ja voin suositella Liisa Näsin teosta Kovalla kädellä. Tässäpä kirja, joka pitää otteessaan napakasti. Kirja psykologisesta vallankäytöstä, tekijöistä, uhreista, uhmaajista ja toipujista.
Kirjan sankarittaren Minnan alkutilanne on kehno. Työttömyys uhkaa, viimeinenkin pätkätyö kariutuu, koulutusta vastaavaa hommaa ei tahdo löytyä. Minna on sinkku, ja kun hän rahapulassa menettää asuntonsakin, hän joutuu muuttamaan Airi-mummon vanhan omakotitalon yläkertaan.
Sitten onni tuntuu potkaisevan: Minna saa mielenkiintoisen työprojektin, jonka puitteissa hänen pitää vain matkustaa viikoksi Espanjaan, Fuengirolaan, seuraamaan ja raportoimaan erään isän ja tyttären touhuja. Työnantaja on menestynyt businessnainen Suvi Ekberg, imagoltaan täydellinen, yksityiskohtia myöten puleerattu, monien ihailun kohde.
Espanjassa Minnaa kuitenkin kohtaa joukko yllätyksiä, ja alkaa vaikuttaa siltä että kaikki ei olekaan ennakko-odotusten mukaista. Mutta auts! Kun Espanjan Fuengirolan asiat kuvaillaan niin uskottavasti ja nimet ovat oikein, niin miten kirjan sivulle on päätynyt rantakadun nimen Paseo Maritimon sijaan Mario Pasitimo (s. 96). Onko se vitsi?
Muutenhan on silkkaa iloa lukea vaikkapa kuvausta Los Pacosista Fugen suomalaiskoulun maisemista.
”Ajatukset muuttuivat, kun hän havaitsi koulun sijaitsevan keskellä matalia, kivimuurien rajaamia ja monin paikoin toisiinsa kiinni rakennettuja aaltotiilikattoisia omakotitaloja. Ne ovat sinänsä viehättäviä okran kaikkia sävyjä toistavine seinineen, vehreine palmupuineen ja kukkivine kiinanruusuineen. Niiden joukossa ei harmillisesti vain ole ensimmäistäkään kuppilaa tai kauppaa, missä lymytä.” (s. 95-96)
Suomeen paluun jälkeen tapahtumakäänteiden vauhti kiihtyy. Näsi kehittelee juonta etevästi, ja loppua kohti kirjaa ei malta laskea käsistään. Vielä viime sivuillakin tapahtuu jotakin yllättävää.
Lukuelämys alusta loppuun on viihdyttävä. Minnan ”salapoliisityö” kaikkine kommelluksineen sisältää surkuhupaisia piirteitä, samoin sankarittaren itseironinen pohdinta.
”Fil. maisterin papereista on jo muutama vuosi, ja niihin oli kulunut melkein yhdeksän vuotta. Graduakin Minna räpelsi ties kuinka monta lukukautta. Hän ehti moneen kertaan kyllästyä professorin poukkoilevaan ohjaukseen. Tämä vaihtoi tutkimusmetodia kolmesti. ’Tämä on uusinta huutoa.’ Lopulta Minna jätti koko jutun kesken. Kela säesti lakkauttamalla opintotuen. ’Väärin opiskeltu’, virkailija perusteli. Olisi pitänyt vaalia talouskasvua eikä sivistystä. Toki opintojen kirjo kattoi paljon – Minna oli unohtanut enemmän kuin mitä monet olivat lukeneet –, mutta monipuolisuudesta ei olisi luullut olevan haittaa työelämässä. Hän sisuuntui Kelan virkailijan tylytyksestä, jakoi ilmaisjakelulehtiä puolen vuoden ajan ja runttasi gradun ja maisteritutkinnon kasaan. Professori julkaisi sittemmin neljä artikkelia gradun oivalluksista niitä juurikaan laajentamatta tai syventämättä.” (s. 25-26)
Oheinen katkelma on näyte ajankuvasta, jota Kovalla kädellä ohimennen osuvasti esittelee. Muita ilmiöitä ovat muun muassa psykologisointi, sosiaalisen median paineet, nettihäiriköinti ja taistelulajeja harrastavat naiset.
Suurena teemana kuitenkin on vallankäyttö ihmissuhteissa, etenkin tunnetta täynnä olevissa parisuhteissa. Minna joutuu seikkailuun, josta ei palaudu aivan entiselleen. Enempää en tohdi kertoa, kannattaa lukea ja kokea itse.
Narsistista ajatusmaailmaa, päätelmien kylmää logiikkaa ruoditaan uskottavan oloisesti.
”Lempeyttä ja lapsirakkautta huokuva täti-ihminen uskoi Jaren lirkuttelua ja aikoi määrätä tälle yksinhuoltajuuden. On se kumma, että lasta kasvattava mies on oitis sankari-isä, kun taas äiti vain täyttää kansalaisvelvollisuutensa. Lapsen normaali hoito on miehelle voitokas haaste ja naiselle vähintä, mitä hän voi tehdä.
Aikansa avattuaan heidän perhekuvioitaan Ekberg sai sossun pään käännettyä. Tai ainakin melkein. Hän joutui tyytymään yhteishuoltajuuteen.” (s. 154)
Kirjassa on ilahduttavan värikkäitä henkilöitä, etunenässä karjalaislähtöinen Airi-mummo ja hänen ujo kaverinsa, rollaattorilla kulkeva ja kaikkea tarkkaileva Tyyne. Myös mieshahmojen monenkirjava katras ja Minnan läheinen Jenna-ystävä pitävät mielenkiintoa yllä.
Elokuva-ainesta.
(Taina)
Tainan ja Tommin aarrearkku 