Maarit Verronen : Kylmien saarten soturi (2001)
En välitä edustamisesta vaan järjestelystä. Siitä että menee tiukalle, mutta homma voidaan hoitaa ja jää pieni marginaali.
”Millaista työtä ottaisit, jos saisit aivan mitä tahansa?” Se oli hänen oma kysymyksensä sodan jälkeen, ja nyt hän yritti vastata siihen. Jotakin millä oli merkitystä. Ei välttämättä palkallista työtä vaan ehkä jotakin, mikä oli puolittain harrastus. Ei keulakuvapelleilyä vaan taustalla toimimista. Sodanaikaisista tuttavista ei juuri ollut apua. Ne joilla meni huonosti kaipasivat ymmärtävää kuulijaa ja olivat innokkaita jatkamaan yhteydenpitoa. Menestyjät taas olivat varovaisia ja pidättyviä. Vähemmän oli heitä, jotka eivät olleet katkeria eivätkä menestyneitä vaan jotakin inhimillisen epämääräistä siltä väliltä.
Olen vähän liian nuori eläkkeelle enkä oikein osaa laiskotella eikä minulla ole koskaan ollut mitään niin sanottuja harrastuksia. Seikkailukouluttaja? Tulisi motivaatio-ongelma heti jos asiakkaat olisivat vähänkin vastahakoisia. Veteraaniapujärjestö. Ehkä muitakin järjestöjä, ihmisoikeuksiin keskittyneitä tai luonnonsuojeluporukoita. Sillä suunnalla oli tehty näyttäviä tempauksia. Siellä voisi vieläkin olla käyttöä henkilölle, joka on tottunut ajamaan kumivenettä henkensä kaupalla. Erikoisjoukkojen koulutus kommandoupseerille antaa siihen erinomaisen pohjan.
Tainan ja Tommin aarrearkku 