Avainsana-arkisto: suomen kieli

Seksistinen suomen kieli?

Mila Engelberg : Miehiä ja naisihmisiä : suomen kielen seksismi ja sen purkaminen (Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, 2018)

Tehdään aluksi sama testi kuin kirjassa. Turun yliopiston valtio-opin laitoksella tehtiin tutkimus, jonka yhteydessä turkulaisille lukiolaisille annettiin luettavaksi kolme tekstiä, joista yksi kuului seuraavasti:

”Kaksi henkilöä osallistuu erään poliittisen puolueen vaalitilaisuuteen. He (isä ja poika) siirtyvät muiden tapaan auditoriosta kahvioon tilaisuuden väliajalla. Pian isä kuitenkin lähtee ulkotiloihin tervehtimään vanhoja tuttujaan. Poika jää hetkeksi yksin kahvioon odottamaan isäänsä. Edustajamandaattiaan uusimassa oleva, jo pitkään eduskunnassa ollut poliitikko tulee tällä välin pojan luokse ja huudahtaa ilahtuneena: Täällähän on minun poikani!”

Lukiolaisten tuli vastata kirjallisesti kysymykseen: ”Kuka on tämä pojan luokse tullut henkilö, ts. mikä hän on sukulaissuhteeltaan poikaan?” Vastaajia oli 51. Puolet ei osannut vastata. Toisen puolen arvaukset vaihtelivat villisti: paikalle tullut henkilö on isä (11 kpl), ei lainkaan sukua pojalle (5), isoisä (4), äiti (3), veli (1) tai setä (1). Ajattelu on toki vaivalloista, mutta omien pinttyneiden ajatusmallien muuttaminen se vasta ankaraa työtä vaatiikin.

Suomen kielellä on sukupuolineutraalin kielen maine. Siinä ei ole kieliopillista eikä luonnollista sukua. Kieliopillinen suku jaottelee sanoja esimerkiksi feminiineihin, maskuliineihin ja neutreihin kuten saksa (die Frau, der Mann, das Mädchen). Se on käytössä useimmissa Euroopassa puhutuissa kielissä. Luonnollinen suku puolestaan tarkoittaa, että nais- ja miessukupuoleen viitataan eri pronomineilla (englanti: she/he, ruotsi: han/hon). Kirjassa esitellään kiinnostavia tutkimuksia, miten nämä seikat vaikuttavat esimerkiksi asenteisiin tai tasa-arvoeroihin.

Kriittisempi tarkastelu osoittaa kuitenkin, että suomestakin löytyy paljon sukupuolittunutta ainesta. Olisikin ihmeellistä, jos suomi olisi ihmisen nimitysten osalta sukupuolineutraali kieli. Kaikissa kulttuureissa on tarve sukupuolten ilmaisemiseen. Kulttuuristen arvotusten lisäksi näkyy sukupuolten eriarvoisuus kielessä ja sen käytössä. Osa suomen seksistisestä aineksesta on näkyvää ja ja osa piilevää. Monessa tapauksessa se on tiedostamatonta. Jotakin jonka me pikku hiljaa kalkkeutuessamme olemme huomaamatta ympäristöstämme imeneet. Mila Engelberg paljastaa hyvillä esimerkeillä monia näistä ajatuskummituksista, jolloin on vaara, että joutuu tarkistamaan myös omaa ajattelua ja kielenkäyttöä.

”Vaikka Salomonilla oli tuhat vaimoa, ei Raamattu missään käske ihmistä ottamaan monta vaimoa.”
(Café Raamattu, TV7 2011)

Ensi alkuun on varmaan aiheellista määritellä seksismi. Kirjan mukaan:
seksismi on katsantokanta, joka korostaa sukupuolten välisiä eroja ja niihin perustuvaa sukupuolten eriarvoisuutta.
Sukupuolista ja niiden eroista on voitava puhua. Määritelmän mukaan oleellista on, että sen perusteella vältetään eriarvoistumista.

”Seksistinen eli sukupuolisyrjivä kielenkäyttö merkitsee muun muassa sukupuoleen perustuvaa alentamista, stereotypisointia ja näkymättömäksi tekemistä, joka asettaa sukupuolet eriarvoiseen asemaan ja joka toteutetaan enemmän ja vähemmän vakiintuinein kielellisin keinoin.”

Tästä näkymättömäksi tekemisestä on kyse alun esimerkissä. Lukiolaisten tehtävissä poliitikon lisäksi vastaanvanlaisissa tilanteissa olivat myös ministeri ja aivokirurgi. Miksi nainen tuntuu valtaosalla häviävän kokonaan näkyvistä? Sanojen piilomaskuliinisuus (sukupuolittuneisuus) saa ajatukset menemään helposti väärään suuntaan. Vastaavaa sukupuolittuneisuutta, piilofeminiinsyyttä on ollut esimerkiksi sairaanhoitajassa tai kätilössä. Se on osin johtunut ammattien mies- tai naisvaltaisuudesta. Kuitenkin kirjassa huomautetaan, että mieheen viittaavia nimikkeitä on muodostettu enemmän miesvaltaisilla aloilla kuin naiseen viittaavia nimikkeitä on luotu naisvaltaisilla aloilla. Miesten sukupuoli ja tekijyys on tehty näkyväksi useammin kuin naisten. Lisäksi historiallakaan ei voi asiaa perustella. Monet asiamiehet ovat uusia muodosteita eivät ne aina ole viitanneet miesvaltaisiin ammatteihin. Engelbergin mukaan maskuliininimikkeiden runsaus selittyy ainakin osaksi ihmiskuvan mieskeskeisyydestä ja kielenkäytön miesnäkökulmaisuudesta.

Suomen tietotoimiston tiedote 6.2.2010:
”Poliisin tietoon tapaus tuli vasta perjantaina aamuyöllä. Paikalta otettiin naisen lisäksi kiinni kolme ihmistä.”