Avainsana-arkisto: science fiction

Jeesus bongattu Kiuruveellä!

Anssi Asunta: Kolmas aikakirja (Teos 2005)

Ylä-Savon Seiska, selkäviikoilla vuonna 2068:

Lehtemme on saanut lisätietoja Kiuruveden Kopolanmäelle laskeutuneen amerikkalaisen sotilashelikopterin tapauksesta. Otto Koposen naapurina asuva kotiseutuneuvos Antti Heikkinen kertoo, että viime viikolla Koposen pellolle laskeutuneesta helikopterista oli tullut kymmenkunta sotilas- ja siviilihenkilöä. He olivat tutkineet Koposen talon ja kaikki rakennukset sekä ottaneet lukuisia valokuvia. Vieraat lähtivät helikopterin mukana paikalta vasta usean tunnin kuluttua.

Heikkinen kertoo lisäksi, että hän oli nähnyt Otto Koposen asioimassa Nykäsen Raudassa joulun alla. Koposen seurassa oli ollut Jeesuksen näköinen mieshenkilö. Saman miehen Heikkinen oli nähnyt aikaisemmin syksyllä myös Kopolanmäellä, mutta vuoden vaihteen jälkeen tätä ei ollut enää näkynyt. Helikopterin lähdön jälkeen Heikkinen oli kysynyt Otto Koposelta liittyikö amerikkalaisten käynti tähän mieheen. Koponen oli ollut hyvin vastahakoinen kertomaan asiasta. Hän oli sanonut pelkästään, että mies oli ollut Mihail Kaalev Karjalan tasavallasta ja hän auttanut maatilan töissä, mutta että mies oli jo lähtenyt pois.

Heikkinen oli kiinnittänyt huomiota, että kadonnut mies muistutti hämmästyttävästi Oton veljeä Antti Koposta. Nelisenkymmentä vuotta sitten Koposen veljekset lähtivät Amerikkaan. He molemmat työskentelivät NASAn palveluksessa, Otto fyysikkona ja Antti astronauttina. Sittemmin Otto palasi takaisin kotitilalleen. Antti (Andy Coppola) jatkoi avaruuslentoja katoamiseensa asti.

Andy Coppola ja koko Trinity-avaruusasema miehistöineen katosivat 2044, kun he olivat siirtolennolla aseman uudelle kiertoradalle lähemmäs aurinkoa. Raketeissa oli tuolloin alettu käyttää uusia fuusiomoottoreita, mutta ne toimivat ilmeisesti moiteettomasti eikä mitään onnettomuuteen viittaava havaittu silloin. Joidenkin arvioiden mukaan katoaminen johtui siitä, että alus ajautui ns. ”madonreikään” ja siirtyi toiseen ulottuvuuteen.

Eräät huhut liittivät avaruusaseman katoamisen kymmenen vuotta aikaisempaan tapahtumaan. Silloin Messinansalmesta löydettiin roomalainen kaleeri, jonka lastina oli Israelin kansan muinainen liitonarkku. Ikivanhassa liitonarkussa olisi huhujen mukaan ollut osia fuusiovoimaa käyttävästä laitteesta, joka olisi ollut peräti kehittyneempi kuin NASAn silloin kehittelemä laite. Arveltiin, että kadonnut Trinity olisi joutunut muinaiseen Israeliin ja se olisi lähettänyt tällä tavalla viestin tulevaisuuteen. Tarkempia tutkimuksia ei voitu tehdä, koska Israelin Valtion Kansallinen Armeija ryösti arkun Vatikaanista.

Olisiko siis samasta ”madonreiästä” myös todellinen Jeesus voinut siirtyä tulevaisuuteen eli nykyiselle Kopolanmäelle? Jos Trinity tosiaan olisi siirtynyt menneisyyteen ja olisi vieläpä selvinnyt laskeutumisesta, niin mitä sen miehistö puuhaili muinaisessa Palestiinassa? Miksi Jeesus näyttää Kopos-Antilta? Lehtemme seuraa edelleen tilannetta. Kotiseutuneuvos Heikkinen aikoo kirjoittaa aiheesta näytelmän kesäteatteriin Iisalmen Sankarniemelle. Sitä odotellessa annamme näytteen Anssi Asunnan samaa aihetta käsittelevästä kirjasta.

”Aamuhämärissä Jeff huomasi, että Ralf oli kuumeinen ja houreissaan. Hänet köytettiin mahalleen aasin selkään, ja kotimatkalle lähdettiin viivyttelemättä. Alemmas päästyä Jeff tutki potilaan ja havaitsi iholla vakavat sädesairauden oireet. Rinta ja olkapäät olivat laajalta alalta harmaanvalkoiset ja paikoin rakkuloilla. Jeff aavisti, että majakka oli tullut heille kalliimmaksi kuin he olivat kuvitelleet.
Viikon kuluttua Ralfin iho oli palautunut miltei ennalleen ja kuume oli asettunut. Voimat olivat kuitenkin menneet, eikä hän enää koskaan pystynyt mihinkään raskaampaan askareeseen.
Majakka oli kuitenkin Ralfille kaikki kaikessa hänen viimeisinä elinvuosinaan. Joka ilta hän nousi ja paarusti tammen alle tähyämään, että valo tuikki vuorella. Monesti hän viipyi tuntikausia. Lopulta Michael rakensi hänelle mukavan telttatuolin tammen alle.
Toisinaan majakka valaisi vuoren yllä leijuvat pilvet. Joskus keila näkyi vain heikkona viiruna, joskus se taas kohosi väkevänä kohti taivasta. Kaikki riippui säätilasta. Kun valoa jonain kirkkaana ja lämpimänä iltana ei voinut lainkaan nähdä, Ralf valvoi koko yön odottaen, että jostain nousisi pilvi, joka osoittaisi, että majakka yhä oli toiminnassa.
Ehkä Ralf tuollaisina öinä toivoi myös, että saisi nähdä sukkulan, joka saapuisi heitä noutamaan. Vasta silloin majakka olisi toteuttanut hänen unelmansa.”

Lehtemme kirjallisuuskriitikon mukaan Asunnan kirjan alku on ensilukemalla hieman hämärä eikä kertomus tunnu lähtevän oikein käyntiin. Jatkossa kirja imaisee todella mukaansa. Kirjaa voi suositella etenkin henkilöille, jotka pohtivat avaramielisesti eräitä Raamatun merkillisiltä vaikuttavia kohtauksia. Mitkä kolme henkilöä patriarkka Abraham kohtasikaan teltallaan? Miksi Sodoma ja Gomorra hävitettiin? Mitä Mooses koki Siinain vuorella, miksi pensas paloi? Mistä ovat lähtöisin Aaron-veljen pappien merkilliset asut? Tämä teos antaa niille kiinnostavan, vaihtoehtoisen tulkinnan.

Tommi

Tarkkailijat jumalmoodissa

Arkadi ja Boris Strugatski: Hankalaa olla jumala (1979)

Tieteiskirjaksi tämä teos pakottaa päähenkilönsä poikkeuksellisten moraalisten kysymysten eteen. Seuraavassa hän pohtii suhdettaan tutkimuskohteisiinsa, suhdetta joka vuosien mittaan on melkoisesti muttunut:

”Syvästä seinäonkalosta astui esiin vartiossa oleva rynnäkkömies kirves lyöntiin valmiina.
– Kielletty, hän ilmoitti synkeästi.
– Mitä sinä ymmärrät, hölmö! sanoi Rumata huolettomasti ja sysäsi hänet kädellään syrjään.
Hän kuuli miten rynnäkkömies tömisteli epäröiden takana, ja äkkiä hän tavoitti itsensä miettimästä sitä miten loukkaavat sanat ja halveksuvat eleet luontuvat häneltä refleksinomaisesti, ettei hän enää näyttelekään ylhäistä röyhkimystä vaan että hänestä on merkittävässä määrin tullut sellainen. Hän kuvitteli itsensä tällaisena Maassa ja häntä alkoi etoa ja hävettää. Miksi? Mitä minulle on tapahtunut? Minne on kadonnut lapsesta pitäen kasvatettu ja vaalittu kunnioitus ja luottamus itsensä kaltaisia olentoja kohtaan, verratonta ihmiseksi kutsuttua olentoa kohtaan?


”Ja minuahan ei auta enää mikään, hän totesi kammoksuen. Minähän vihaan ja halveksin heitä aidosti. Minä voin kuinka paljon hyvänsä perustella tämän vasta ohittamani kaverin typeryyttä ja raakuutta, mainita sosiaaliset olot ja hirvittävän kasvatuksen, kaiken, mitä hyvänsä, mutta nyt näen selvästi, että tämä on viholliseni, kaiken rakastamani vihollinen, ystävieni vihollinen, kaikkein pyhimpänä pitämäni vihollinen. Enkä minä vihaa häntä teoreettisesti, en minään ”tyypillisenä edustajana”, vaan häntä itseään, yksilönä. Minä vihaan hänen kuolaista naamaansa, hänen pesemättömän ihonsa löyhkää, hänen sokeaa uskoaan, hänen vihaansa kaikkea sitä kohtaan mikä ylittää sukupuolitoimintojen ja juominkien rajat.”

Neuvostoliitossa kommunistisen utopiakirjallisuuden parissa uransa 1950-luvulla aloittaneet Strugatskit joutuivat 1960-luvun kuluessa enenevässä määrin sensuurin hampaisiin. He olivat vähentäneet teknologisia painotuksia ja alkoivat heijastaa oman aikansa todellisuutta mielikuvituksellisten elementtien avulla. Kirjojen yleissävy muuttui pessimistisemmäksi. He itse käyttävät myöhemmästä linjastaan nimitystä ”yhteiskuntafantasia”. Niissä tarjotaan nykyhetken ilmiöihin kriittinen näkökulma etäännyttämällä ne kärjistettyinä ja fantasiamaailmaan sijoitettuna. Tämä kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1964 ja nuo elementit näkyvät siinäkin. Se on myös tyypillinen esimerkki veljesten tyylistä, jossa on viitteitä venäläiseen satu- ja kertomusperinteeseen.