Per Olof Sundman: Insinööri Andréen ilmapurjehdus (1969)
Insinööri Andréella oli iili. Isoäitini, Tampereen seudun Heinosia, olisi sanonut, että hänellä oli oikea rökkä. Andrée halusi olla ensimmäinen ihminen, joka käy pohjoisnavalla. Tai käydä on väärä termi, hän halusi lentää sen yli kuumailmapallolla ja pudottaa Ruotsin lipun tuonne maan akselin pohjoiselle jatkeelle.
Eletään 1800-luvun loppua ja ruotsalaisten ja norjalaisten kesken on käynnissä eräänlainen maaottelu siitä, kuka tuon maalin ensimmäisenä tavoittaa. Hallitsevathan nämä kaksi maata suvereenisti jään ja pakkasen asettamat esteet. Insinööri Andrée on töissä Ruotsin patenttivirastossa eli Kuninkaallisessa patentti- ja rekisterilaitoksessa, joksi se juuri oli nimetty. Ajatuksesta tavoittaa pohjoisnapa lentämällä on tullut hänelle suorastaan pakkomielle.
Andrée Tiedeakatemiassa pitämässään puheessa:
”Ruotsalaiset ovat lannistumattoman rohkeita, he ovat tottuneet pitkiin talviin ja ankaraan kylmyyteen, he pystyvät muita paremmin ratkaisemaan napakalotin arvoituksia. Me olemme valitut. Maailma odottaa että juuri me valloitamme pohjoisnavan. Pohjoisnapa on meidän. Meillä on velvollisuuksia.”
Ongelmana on, että ilmapallot ajelehtivat tuulen mukana vähän miten sattuu, mutta Andrée suunnittelee hidastavansa pallon lentoa pitkillä laahusköysillä. Jos pallo varustetaan lisäksi vinoon sijoitetulla purjeella, voidaan tuulta avuksi käyttäen saavuttaa silloin liikesuunta, joka poikkeaa tuulen suunnasta, Andréen kokeiden perusteella noin 30 asteen rajoissa. Sen takia hän ja hänen ryhmänsä ovat Huippuvuorilla odottamassa sopivaa ja riittävän kauan kestävää etelätuulta. Siinä tapauksessa uhkayritys saattaisi onnistua.
Tainan ja Tommin aarrearkku 