Avainsana-arkisto: Matkustus Suomessa

Maisemakuvia vanhasta Suomesta

Matkustus Suomessa. Ensimmäinen jakso / Kuvat tehdyt A. v. Becker’in ja muiden alkuperäisten öljymaalausten mukaan, selitykset Z. Topelius’en kirjoittamat ; suomentanut J. Krohn ; jälkikirjoitukset Rainer Knapas ja Pertti Koistinen. (1872-74, näköispainos 1998)

”Suomi-neidosta, tästä Euroopan viimeisestä, köyhimmästä, syrjimmäisestä tyttärestä tulee nyt puhe näissä lehdissä. Viimeinen on hän: sillä viimeiseksi on se kohonnut merestä ja kohoaa kohoamistaan yhä vielä. Köyhin on hän: sillä hän ei ole koskaan jaksanut kokonaan temmata itseänsä irti Pohjolan Hiiden käsistä, joka taistelee hänestä Euroopan, ihmiskunnan kanssa. Syrjimmäinen on hän: sillä vasta nyt on hän alkanut astua esille synkästä hongikosta, jonka kätkössä hän vietti yksinäisen lapsuuden-aikansa, puoleksi taistellen, puoleksi mietiskellen.”

Matkustus Suomessa -kirjan ennakkotiedoissa sanottiin, että sen kuvat (36 kappaletta) ”tuovat esiin omituisia tai merkillisiä kuvaelmia Suomenmaan luonnosta sekä Suomen kansan elämästä”. Uutta kirjassa oli Topeliuksen jokaiseen kuvaan laatima tarinoiva ja todellisuutta tavoitteleva tekstiosa. Laajaa lukijakuntaa ajatellen Topelius käytti kirjassa kaunokirjallista ja paikoin maalailevaa tyyliä. Johdannossa vedelläänkin välillä melko leveällä pensselillä.

”Välimeri lainehtivi viljavain maiden, rikasten kansain välillä; sen rannikoille on vetäyneet meidän maan-osamme komeimmat vallat, kirkkain kunnia. Pohjoisempi käsivarsi, kylmä, myrskyinen Itämeri hietasärkkineen, kallio-äyräineen, ja merenkultineen, jää-lohkareineen, se on puolestaan ko’onnut ympärilleen maineen ja muiston Pohjan kansain sankaritöistä.”

Tämä Eurooppa-kuningattaren tytär lupaa olla hänen rajavartijansa ikuisen lumen rynnäköitä vastaan. Eikä se vastenmielistä ole lainkaan. ”Vaan niin rakas on meille talvi ynnä sen komeat pohjosen-palot, sen valkoiset hanget, sen kilisevät kulkuset, sen liukkaat sukset ja sen hauska koto-elämä, että jokainen Pohjan lapsi Etelässä mielellään vaihtaisi tuon ijankaikkisen kesän yhteen kouralliseen lunta.”