Avainsana-arkisto: häpeä

Vetävä selviytymiskertomus

Varis, Tuula-Liina: Sattunut syntymään. WSOY 2020.

”Aina saa hävetä.” Se on kirjan päähenkilön, Assin, toistuva lause. Häpeällä ja kurilla kasvatetaan, se on tapa Suomessa 1940-1950-luvuilla.

Tuula-Liina Varis kuvailee tuoreessa kirjassaan Sattunut syntymään naiseksi ja taiteilijaksi kasvamista sekä Suomen muutoksia sotavuosista nykypäiviin. Päähenkilön, Assin, elämässä suuret käänteet seuraavat toistaan; ennen täysi-ikäistymistään Assi kokee enemmän vastoinkäymisiä kuin jotkut kohtaavat koko ikänään. Jotta en pilaisi uuden kirjan iloa, en kerro tässä kaikkia käänteitä.

Lapsuusperheen äiti on kanslistina varsinaissuomalaisessa kauppalassa ja isä valmentaa hevosia ja ratsastajia. Perheeseen syntyy esikoistyttö ja sitten jatkosodan aikaan kaksoset, Assi ja Essi. Kaikki tajuavat jo varhain, että vanhempien pettymys on kova, kun tuli ”vain” tyttöjä.

”Piti kai uskoa, että he olivat huonompia kuin muut. Assi ei pikkulapsena mitään kiihkeämmin halunnut kuin sitä, että äiti olisi tykännyt hänestä. Mutta jo varhain hän tajusi, ettei hän koskaan onnistuisi olemaan äidille mieleinen, vaikka mitä yrittäisi. Hän lakkasi yrittämästä. Hän ei välittäisi. Hänellä oli vaikeat välit äitiin aina äidin kuolemaan asti. Ja senkin jälkeen. Vieläkin.” (s. 30)

Äidin kasvatusperiaatteisiin kuuluu, ettei lasta tule kehua eikä lelliä, ettei lapsesta tule leuhka. Periaatteesta äiti pitää niin tiukasti kiinni, ettei hän kerro kaksostensa saaneen erittäin hyviä tuloksia älykkyystestistä, joka heille tehdään kuusivuotiaina ilmeisesti koulukypsyyden selvittämismielessä. Assi saa tietää asiasta vuosikymmeniä myöhemmin, kun isosisko tapaa testin tehneen vanhan opettajan. Assi on pitkään siinä luulossa, että hän on tyhmä ja osaamaton. Vaikeuksia lisää vasenkätisyys, jota ajan tavan mukaan yritetään koulia pois. Koulussa on muutenkin kova kuri.

”Kun joutuu vastaamaan, on noustava pulpetin viereen, seisottava suorana ja vastattava reippaasti niin, että kaikki kuulevat. Jos vastaa väärin, opettaja moittii, jos ei melkein koskaan vastaa oikein, joutuu nurkkaan häpeämään. Assista on kamalinta joutua taululle piirtämään tai kirjoittamaan, koska silloin kaikki alkavat tirskua hänen vääräkätisyydelleen.” (s. 121)

Ajan tavan mukaisesti lapsille ei selitetä asioita; heille tiuskitaan ja heidät nolataan, jos he kyselevät ja yrittävät ymmärtää. Aikuisten puheista noukitut sirpaleet jäävät mieleen vaivaamaan. Kun sota on ohi, sodasta ei puhuta. Piste.

”Ja nyt sota-ajan lapsisukupolvi yrittää vanhoilla päivillään selvittää, missä isä sodan aikana oli ollut ja missä oloissa itse on ensimmäiset vuotensa elänyt. Onhan se hassua ja säälittävääkin.” (s. 19)

Assin muistot osoittavat kuitenkin, miten ihmeen sitkeätekoinen ihmislapsi on. Ankaruuden ja pahan mielen vastapainona on maagisia hetkiä, valoja, makuja, tuoksuja, luonnon näkymiä. Sitkeys, äly ja huumori ovat Assin aseita, kun maailma kolhii. Assi löytää kirjoittamisen maailman, menestyy siinä ja aikanaan opiskeluvuosinaan pääsee toimittajan töihin. Kirjailijan ura urkenee sitten keski-iässä.

Kerronnan väliin on upotettu sitaatteja tapahtuma-ajan lehdistä ja kirjoista. Ne katkaisevat kerronnan imun, mutta tuovathan ne ajankuvaa, ja ehkä ei haittaa muistuttaa mieliin, millaiset aatevirtaukset Suomessa vallitsivat vaikkapa vuonna 1942.

Vetävimmillään Sattunut syntymään on lapsuuden ja teini-iän kuvauksissa. Varis tavoittaa niin hyvin jännitteet herkän yksilön ja aina yllätyksiä tuovan ympäristön välillä.

Sitten alkavat huono-onniset parisuhteet, joiden traagisuutta lievennetään toteavalla otteella ja ronskilla huumorilla. Päätösjakso henkii rauhaa, ihminen pääsee sopuun niin itsensä kuin läheistensäkin kanssa.

Tuula-Liina Varis on laajalti meritoitunut kirjailija ja toimittaja, jonka tuotanto käsittää yli 20 kirjaa. Yksi kulmakivistä on Variksen ja Pentti Saarikosken yhteiselämää käsittelevä romaani Kilpikonna ja olkimarsalkka (WSOY 1994).

Variksen edellinen romaani Huvila (WSOY 2016) käsitteli kolmen naisen kohtaloita hirsihuvilassa 1930-luvulla; rouva, piika ja pieni tytär jäävät keskenään, kun perheen mies lähtee rakentamaan uutta Eurooppaa. Sitä edellisessä romaanissa Naisen paras ystävä (WSOY 2014) teemana oli, miten narsisti toimii saaden hyväuskoisen koukkuunsa.

Myös uusin romaani nostaa luupin alle jännitteiset naisten suhteet, sisarkateutta ja -rakkautta unohtamatta, sekä vaikeat parisuhteet. Monet värikkäät sivuhenkilöt vahvistavat elämänmakuista otetta. Ennen muuta Sattunut syntymään on uljas ja vetävä selviytymiskertomus, joka heijastelee suomalaista ajankuvaa useilta vuosikymmeniltä.

Taina