Seppo Saraspää : Ministerivierailu (Karisto Oy, 2014) "Rajavartiomestari evp Kuuno Kopra istui pyörätuolissa Parabellumin piippu suussaan. Oikea etusormi haki tuntumaa liipaisimeen. Sydän takoi kuin viimeistä päivää, otsasuoni pullisteli. Kuuno oikaisi ryhtinsä tuolin selkänojaa vasten. Sormi koukistui, kolmen millin etuveto kiristyi pois, ja metalli tapasi vasteen. Äitimuori liukui näkyviin piirongin alta, oikoi esiliinaansa ja nousi seisomaan. - Mitä sinä Kuuno nyt? Ei kai sulla poikariepu ole lämpöä? Isä ei kompurajalkansa kanssa piirongin takaa mihinkään päässyt. Ahtaasta tilasta kuului kolina ja puheen ärinä. - Taasko se houkkaa? Ja ookko etes hevosen ruokkinut? Häh? Kuuno pakotti katseellaan äidin takaisin piironkiin, henkäisi piipun ohi ja keskittyi suoritukseen. Sydän sykki nyt oikeassa etusormessa. Pistoolin piippu kalisi hampaita vasten, ajatuksenpätkät poukkoilivat sinne tänne." Hoivakodin virallinen nimi oli kunnallisen vanhuspalvelukeskuksen tehostetun asumisen perusyksikkö Illanrauha. Se jo kuulostikin niin pahalta, että 80-vuotias, liikenneonnettomuudessa osittain halvaantunut entinen rajavartiomestari alkoi vakavasti harkita lopullista ratkaisua. Lähtö hoivakotiin oli tullut ajankohtaiseksi, kun yksin asuva Kuuno oli nukahtanut puuroa laittaessaan. Keittiössä oli syttynyt tulipalo ja koko rivitalo oli tuhoutua. Taloyhtiön hallitus oli laittanut pikavauhtia hakemuksen sisään ja paikka oli järjestynyt nopeasti. Mikäli hallitus olisi tiennyt Kuunon touhuavan aseensa kanssa lähtö olisi varmaan tapahtunut nopeamminkin. Tämä on kirja, jota voin lämpimästi suositella muillekin meille kuudenkympin ja kuoleman väliin ajautuneille. Perusteluja: Kirjailija Seppo Saraspäällä oli ennen Ministerivierailua pitkä kirjoittajan ura takanaan ja hän oli 68-vuotias kirjoittaessaan tämän teoksen. "23 vuotta poliisina kypsyttivät minut lopulliseen elämän muutokseen. Halusin nähdä yhden vuodenkierron Lapin erämaassa, mutta sen jälkeen en enää kyennyt palaamaan ihmisten ilmoille." (Seppo Saraspää Kirsi Kangaksen haastattelussa, Palkkatyöläinen 2/03 5.3.2003). Ensin Helsingissä ja sitten Kemijärvellä eräpoliisina työskennellyt Saraspää muutti vuonna 1987 Inarinjärvelle. Pääosa hänen tuotannostaan onkin erä- ja luontoaiheisia kirjoja. Lisäksi hän on ollut EL-lehdessä kolumnistina. Nopealukuinen pienoisromaani on rauhallinen, selkeä ja hätiköimätön kuin pienen paikkakunnan tuttu kyläpoliisi. Kirjasta jää lopulta valoisa tunnelma, vaikka siihen mahtuu koko joukko tummia sävyjä. On koulukiusattu nuori poika, joka joutui silmätikuksi venäläisen äitinsä takia. On Kuunon hajonnut perhe ja hänen oma poikansa, joka salakuljetuspuuhien takia on pahoissa veloissa jengin johtajalle. On vähitellen todellisuudesta loitontuvia muistisairaita vanhuksia. Kirja on ennen kaikkea painava puheenvuoro vanhusten asemasta ja hoivakotien tilasta. Seuraavassa Kuuno kiristää Sussu-hoitajan tuomaan hänelle salaa pullon konjakkia: "- Kuulepa nyt, Kuuno sanoi. - Sinä haet pullon konjakkia. Tuot sen vaikka seuraavaan iltavuoroon. Tämä on tällä selvä. Vai pitääkö minun kertoa Mairelle, että sinä syöt joka ilta minun siniset? Mitä? Sussun ryhti romahti, käsi nousi suun eteen. - Minä... minä... - Tuot pullon konjakkia. - Minä en jaksa, Sussu pärskähti. - Minä en jaksa enää. Hän lysähti pöydän ääreen istumaan ja peitti käsillä silmänsä. Kuuno näki, että hartiat nytkähtelivät. - No, älähän nyt. - Minä en kerta kaikkiaan jaksa. Minä olen loppu, aivan loppu. Koko ajan hirmuinen kiire ja stressi ja sittenkin puolet asioista jää tekemättä. Anu lopahti jo, jäi sairaslomalle... ei se tule enää takaisin. Minä näin sitä kaupassa, se sanoi, että ennen vaikka hirteen. Ei täällä kukaan kestä. Mairekin istuu yötolkulla toimistossa. Kohta sekin pimahtaa. Kaikki paikat rempallaan, pesuhuoneen matot irti, keittiön viemäri jatkuvasti tukossa, mutta ei ole rahaa, säästetään... Ja väkeä vähennetään, yövuorossakin yksin, koko talo vastuulla. Sussu keskittyi välillä märsyämiseen. Kädet pyyhkivät märkiä poskia, itkun ulina piuvasi ylös ja alas. - Syön minä, hän kivahti nyyhkytysten lomaan. - Syön sinun ja syön Aleksin siniset ja punaiset, vaikka eturauhaspillerit, kunhan saan nukuttua. Minä en ole ilman niitä nukkunut kunnolla moneen kuukauteen. Kotonakin yhtä helvettiä. Mauri jäi työttömäksi, saha meni konkurssiin. Istuu sohvalla ja kiskoo kaljaa, ei puhu, ei pukahda... mitä nyt pojalle karjuu. Ei kai se syyllinen ole." Valtiolliset vaalit lähestyivät. Siksi ministeri oli lähtenyt kierrokselle ja halusi saada kuvan myös tämän kunnan vanhustenhoidon tilasta. Illanrauha oli yksi tutustumiskohde ja Kuuno sen hoidokeista täyspäisin. Niin Maire-johtaja hyväuskoisesti arveli. Kuuno suostui pitämään puheenvuoron asukkaiden puolesta. Hän myös aikoi puhua niin, että paikalle tulevat varmasti sen muistavat. Seppo Saraspää 2003: "- Huomaan tulleeni vanhaksi urputtajaksi, joka haikailee mennyttä ja väittää kaiken olleen ennen paremmin. Olen tainnut syntyä valmiiksi vanhana." Jotkut asiat olivat ennen paremmin. Vanha urputtaja ei kuitenkaan märise turhia, vaan onnistui kirjoittamaan monella tavalla koskettavan kirjan. Tommi
Tainan ja Tommin aarrearkku 