Selkeä johdatus logoteoriaan

Timo Purjo kirjoittaa, että tarkoituksellinen elämä on sitä, että ihminen pyrkii parhaan ymmärryksensä mukaan valitsemaan jokaisena hetkenä sen vaihtoehdon, joka siinä tilanteessa on arvokkain ja merkityksellisin. Se ei todellakaan ole yksinkertaista, kuten jokainen omalta kohdaltaan tietää. Vallitsevia olosuhteita emme myöskään voi vapaasti aina määritellä, sen tiesi jo Viktor Frankl keskitysleirissä. Ratkaisevaa on, että oman suhteemme niihin olosuhteisiin voimme kuitenkin vapaasti päättää. Ihmisen perusasennoituminen voi osaltaan suunnata valintoja vikaan. Henkilökohtaisen elämän pohjavire saattaa olla äärettömän kielteinen tai hyvin myönteinen tai se seilaa jossakin siinä välillä. Kestävän, elämää onnellistavan pohjavireen saavuttaminen on mahdollista, kun ihminen pyrkii toteuttamaan oman elämänsä tarkoitusta. Merkittäviä tai pienempiä mahdollisuuksia sellaiseen tulee varmasti jokaiselle omalle kohdalle koko ajan.

Ne mahdollisuudet huomaa, kun osaa kuunnella omantunnon ääntä. Frankl määrittelee omantunnon "intuitiiviseksi henkiseksi kyvyksi huomata jokaisessa ainutkertaisessa tilanteessa piilevä ainutlaatuinen tarkoitus". Omatunto on tajunnallisena henkisenä kykynä erehtyväinen eikä siihen voi ehdottomasti luottaa. Epätietoisuus lopputuloksesta ei kuitenkaan vapauta ihmistä vastuusta ja hänen tulee yrittää tulkita käsillä olevaa tilannetta parhaan kykynsä mukaan.

Sodan aikana Viktor Frankl esti eksistentiaaliseen tyhjiöön joutumisen rakkauden avulla:
"Hän kuvailee kirjassaan Ihmisyyden rajalla kuinka hän etääntyi henkisen uhmavoimansa avulla itseensä ja transsendoi itsensä suuntautumaan ajatuksissaan kohti rakkaimpaansa ja sen vahvistamana myös teoissaan kohti kohtalotovereitaan, joita hän kannusti ja rohkaisi pysymään hengissä. Hän löysi siis jatkuvasti uusia mahdollisuuksia myös tarkoituksellisiin tekoihin epäinhimillisistä olosuhteista huolimatta - tai ehkä ennemminkin juuri niiden takia."

On uskallettava kärsiä, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Kyse on rohkeudesta ja itseluottamuksesta ottaa kärsimys vastaan. Kärsimys ei voi olla itsetarkoitus, koska muuten valmius siihen kääntyy masokismiksi tai turhaksi uhriutumiseksi. Se pitää hyväksyä tosiasiana ja kestää jonkin tai jonkun muun kuin kärsimyksen vuoksi. Kärsimys on yksi kolmesta elämän traagiseen olemukseen kuuluvasta asiasta, jotka joskus elämässä sattuvat jokaisen kohdalle. Kaksi muuta ovat syyllisyys ja kuolema. Nämä ovat sellaisia peruuttamattomia asioita, joihin ei omalla toiminnalla voi vaikuttaa. 

Sitten Frankl nimeää kolme ilmiötä, joihin on mahdollista vaikuttaa: masennus, väkivalta ja riippuvuus. Näitä yhdistää se, että ne ilmentävät usein sitä, että ihminen ei kestä tarkoituksettomaksi kokemaansa elämää ja siitä johtuvaa kärsimyksen tunnetta. Ne ovat paikkoja, johon syntynyttä tyhjiötä yritetään paeta. Yleensä vielä pahemmin seurauksin.

Timo Purjon kirja ei ole temppukirja, jossa niiden vaaroja opetetaan selättämään muutaman näppärän keinon avulla, jotta saavutetaan mielenrauha ja hyvä elämä. Erinäisiä konkreettisen järkeenkäyviä ohjeita hän kyllä antaa. Yksi askel, jolla kestävän perustan rakentaminen merkityksellisempään elämään voisi alkaa on sellainen, joka oikeastaan hyvin kiteyttää kirjan keskeisimmän viestin:


"Jätä ihmiset aina parempina kuin he olivat silloin, kun alunperin kohtasit heidät."


"Kunkin on vuorollaan ja tarjoutuvien mahdollisuuksien mukaisesti tehtävä jotain toisten hyväksi. Myöskään elämän epäkohdista tai vaikeuksista ja vastoinkäymisistä tai ylimalkaan kohtalostaan on turha valittaa. Sen sijaan on tehtävä kaikki voitava asioiden muuttamiseksi sellaisiksi, ettei kenenkään - mukaan lukien itsen - tarvitsisi tulevaisuudessa kärsiä samankaltaisista asioista."

Tuo lainaus voi yhteydestä irroitettuna vaikuttaa vähän tylyltä ja liian vaativalta. On syytä muistaa Frankl'n omat kokemukset, jotka tuollaisiin ajatuskulkuihin johtivat. Mutta jos kuva mosaiikista hämärtyy, ei vaihtoehto ole lainkaan houkutteleva:

"Jokaisen ihmisen elämässä on tarkoituksia, joiden vuoksi juuri hän elää. Jokainen on tärkeässä ja arvokkaassa asemassa rakentamassa maailmasta kaikille parempaa paikkaa elää. Tämä edellyttää jokaiselta oman tarkoituksen tahtonsa esiin kutsumista, aktiivista ilmentämistä ja jatkuvaa voimistamista. Tarkoituksellista maailmaa ylläpitää silloin ihmisten tahto tehdä elämässä jotain arvokasta ja hyvää, joka suuntautuu itsen ulkopuolelle. Vaihtoehtona on yleisen välinpitämättömyyden leviäminen ja sen seurauksena järjellisen maailman katoaminen sekä itse aiheutettu kaaos."


Tommi

Sivut: 1 2