Tony Dunderfelt : Henkilökemia : yhteistyö erilaisten ihmisten välillä (Dialogia Oy, 1998)
"Olemme jatkuvasti yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Vaikka vetäytyisimme puhumattomina huoneen taimpaan nurkkaan, muodostaa hiljaisuutemme kanssaihmisille vuorovaikutuskohteen. Luomme ajatuksia toisistamme, tunnevärinät vaikuttavat sanattomalla tasolla, ja eleemme, ilmeemme ja olemuksemme viestittävät mielipiteitä ja tarkoituksia.
Kun saavumme aamulla työpaikallemme tai kiirehdimme illalla harrastustoimintaan, harvalla meistä tavoitteena on ainoastaan ihmissuhteiden hoitaminen ja edistäminen. Jokainen meistä tietää kuitenkin, että hyvässä ilmapiirissä työt tuntuvat sujuvan kuin lentäen. Valitettavasti yhtä tuttua on sekin, että kun kaksi tai useampi ihminen lähtevät⁸ yhteistyöhön keskenään, syntyy helposti - jälkikäteen jopa hassunkuriselta tuntuvaa - kitkaa.
Miten selvitä yhteistyöstä työpaikalla, kotona, harrastuksen parissa entistä paremmin? Miten rakentaa hyvää henkilökemiaa ihmisten välillä?"
Tony Dunderfeltin mukaan henkilökemialliset sekoitukset syntyvät, kun erilaiset tyypit ja tyylit kohtaavat erilaisissa vuorovaikutustilainteissa. Silloin syntyy yhteinen sosiaalinen kenttä, jonka sanattoman viestinnän tasolla tapahtuu erilaisia reaktioita. Tietty äänensävy, positiivisen tai negatiivisen suhtautumisen pienet viestit, intuitio siitä onko toinen todella samaa mieltä. Vuorovaikutuksessa me ihmiset muokkaamme toistemme todellisuutta. Tällaisista hienosäikeisistä kokemuksista puhutaan harvemmin. Dunderfeltin kirja on opas vuorovaikutustilanteiden parempaan hallintaan ja kuvaus siitä psyykkisestä perusvälineistöstä, joka yksilöllä on käytössään, kun hän reagoi maailmaan ja toimii siinä.
Tony Dunderfelt tyypittelee luonteita perinteiseen nelikenttään. Hän kirjoittaa tiedostavansa, että tällainen luokittelu herättää vastalauseita. C.G. Jung vertasi eri kulttuurien ja aikakausien symboleja sekä myyttejä ja teki johtopäätöksen, että psyykemme on perusrakenteeltaan neljällä jaollinen. Siksi varmaan nuo nelikentät ovat muidenkin tutkijoiden suosiossa. Niissä käytettyjen akselien nimet voivat vaihdella: tasapainoinen - tasapainoton vastinparinaan introvertti - ekstrovertti (Hans J. Eysenck). Tai tunteenhallinta heikko - tunteenhallinta vahva toisena akselina käyttäytymisen ilmaisu - käyttäytymisen ehkäisy (Lea Pulkkinen). Näiden tuloksia verrattuaan Dunderfeltin johtopäätös on, että se vastaa ihmisten samantyyppistä psyykkistä perusrakennetta, josta tämänkin kirjan runko muodostuu.
"Yleisin ilmaistu kritiikki koskee ihmisten yksilöllisyyden väheksymistä ja vaikeiden persoonallisuuspsykologisten asioiden yksinkertaistamista. Harva meistä haluaa kuulla, että hän on 'juuri tyypillinen' ja että hän toimii juuri niin ennakoitavasti kuin teoriat sanovat.
Tässä kirjassa tyyppien esittely ei ole staattista eikä tuomitsevaa. Taustalla on elämänkaaripsykologinen kehitysidea ja yksilöllisyyden kehityksen ajatus. Olen täysin tietoinen siitä, että muutumme radikaalistikin elämänkulumme aikana. Tarkoitus on edesauttaa erilaisten tyyppien arvostusta, ei tuomitsemista."
Siksi Dunderfelt ei halua käyttää neljästä perustyypistä tiettyä sanaa, joka voi olla joskus värittynyt ja johtaa alitajuisesti väärään suuntaan. Hän on nimennyt perustyypit värien mukaan. Ne antavat mahdollisuuden myös kiinnostaviin värien sekoituksiin. Kun siihen liittää tuon iän tuoman dynaamisen muutoksen, antaa kirja psykologisesti uskottavan kuvan mielen toiminnasta vuorovaikutustilanteissa.
"Ihmisessä on sekä monille ihmisille yhteisiä tyypillisiä reaktioita ja toimintatapoja että aitoa ainutlaatuista yksilöllisyyttä. Yksilöllistä kohtelua ja kohtaamista me kaikki haluamme. Mutta se on helpommin sanottu kuin käytännössä suoritettu. Tyyppireaktiot kohtaavat usein ennen yksilöitä. ... Vuorovaikutuksessa alamme varjella yksipuolisesti oikeutta olla juuri omanlaisemme, ja samalla voimme väheksyä toisen tapaa. Näin tyylit yksipuolistuvat ja jumiutuvat, ja jonkin ajan kuluttua tuntuu, etteivät henkilökemiamme enää ollenkaan pelaa yhteen."
Niinpä. Tämä kirja olisi pitänyt ehdottomasti lukea, kun oli vielä työelämässä mukana. Siellä se oli vuosikausia seissyt hyllyssä, poistokirjoista pelastettuna ja tarttui nyt mukaan. Dunderfelt antaa hyviä harjoitteita miten hankalassa tilanteessa voi ottaa henkistä etäisyyttä eikä kaivautua vain syvemmälle omaan turvalliseen poteroonsa.
Sivut: 1 2
Tainan ja Tommin aarrearkku 