Kirjastorokkarin sisäänajo

Topilla on puolellaan kuitenkin eräitä merkittäviä, kirjastoväen yleisestä linjasta poikkeavia etuja. Hän on nuori. Hän on mies. Hän osaa pelata hyvin jalkapalloa. Hän on myös merkillisen piittaamaton tulevaisuudestaan. Topi ehti kohta työt alettuaan hankkia varoituksen huonosta asiakaspalvelusta. Reilusti ennen avaamisaikaa tuli joku isäntämiehen oloinen rynkyttämään ovea ja vaatimaan varattua kirjaa, jota tässä tapauksessa sääntöjä tiukasti noudattava Topi ei suostunut antamaan. Seurauksia ei tarvinnut kauaa odotella:

”Puhelin soi vasta ruokatunnilla. Popsin seisaaltaan haaleata makaronilaatikkoa takahuoneen ovella ja hörpin purkista terveyspiimää päälle. Pitäisi ostaa ketsuppia. Söin suun tyhjäksi.
– Kirjastolla. Topi Korpela.
– No kunnantalolta se on Heinonen, hei. Hallintojohtaja.
– Päivää.
– Sinä oot se Pauliinan sijainen?
– Kyllä olen.
– Oot siellä justiin aloitellu.
– Kolmas päivä.
– Joopa, joo. No mitenkä se on Topilla homma lähteny käyntiin?
– Mikäs tässä.
– Joo. Ja asiakkaita on riittäny?
– On.
– Niinpä niin. Sinä se et taia juttumiehiä ollakaan.
– Niin.
Kuuntelin aikani ääneti sen tuhinaa. Heinonen tuhisee. Odottaa heinäkuuta ja tuhisee.
– Se kävi kuuleppa Topi tuossa kunnanvaltuuston puheenjohtaja melko kiukkuisena pyörähtämässä. Ei ollu kuulemma saanu kirjastolla asiallista palvelua.
– Miten niin?
– Et ollu sille lainannu.
– Se tuli kahtakymmentä vaille hakkaamaan ovea.
– No onko se täällä maalla nyt niin varttitunnin päälle. Olithan sinä siellä jo, ja se on Jorma sentään kuitenki kunnanvaltuuston puheen…
– Kuulehan nyt Heinonen. Menetkö sinä Shellin baarin ovelle koputtamaan kahtakymmentä vaille seitsemän ja huutamaan, että sinä haluat nyt kahvia?
– No, en mutta.
– Menetkö rautakaupan ovelle kahtakymmentä vaille kahdeksan karjumaan, että minä tarvin nyt muttereita.
– No, sehän on ihan eri asia.
– Miten niin?
– No se nyt on vaan kirjasto kuitenkin ja, ja… Jorma nyt on kuitenkin kunnanvaltuuston puheenjohtaja.
– Ja sen perusteellako sen pitäisi saada parempaa palvelua kuin muitten?
– No, ei nyt tietenkään sen takia.
– Sekö on sinun mielestäsi demokratiaa?
– No eihän tässä nyt siitä ole kysymys. Kuulehan nyt poika…
– Sovitaanko Heinonen, että et soittele tänne enää.”

Pienellä paikkakunnalla sana varoituksesta ja kunnantalolla käydyt keskustelut mahdollisesta irtisanomisesta leviävät pikavauhtia. Finninaamat saavat lisää sytykkeitä ja kirjastomopo vandalisoidaan totaalisesti. Muutenkin Topi tuntee olevansa luupin alla. Prosessina kehittyvän teatteriesityksen aihe tuntuu muuttuvan aina vain henkilökohtaisemmaksi ryhmän ohjaajan tehdessä kirjastossa muistiinpanoja Topin käyttäytymisestä.

Mutta luuri korvaan kunnan hallintojohtajalle? Jotain rajaa. Toisaalta kun katsoo Janne Nevalan omaa uraa niin tällaista voisi epäilläkin. Ilmeisesti alalle on astunut uusi räväkämpi sukupolvi ja on tosiaan korkea aika jäädä eläkkeelle. Siirryn siis lainaustiskin takaa sen vaativalle puolelle!

Lopuksi, ensinnäkin kiitos Kirjastolehdelle 8.12.2021 kiinnostavasta Janne Nevalan haastattelusta!
Enkä unohda Kuopion kaupunginkirjastoa: sen lukuhaasteessa on tällä kertaa myös osa ”Tapahtui kirjastossa”. Tuskin olisin tähän kirjaan muuten kirjastokäynnillä onnistunut törmäämään. Kappaleita ei ole kovin monta kierrossa.

Tommi