”Onnellisuus on kehno tavoite”

Arvotyhjiön kanssa kipuilivat erityisesti eksistentialistit. Supertähti Jean-Paul Sartre haaveili itseriittoisesta yksilöstä, joka loisi omat arvonsa tyhjästä. Simone de Beauvoir oli Frank Martelan mielestä realistisempi. Hänkään ei luottanut ulkoapäin annettujen arvojen autuuteen. Kuitenkaan hän ei uskonut arvojen keksimiseen tyhjästä. Äärimmäinen eksistentialismi ”sulkee ihmisen hedelmättömään ahdistukseen, tyhjään subjektiivisuuteen”. Me olemme jo sisällä omassa elämäntilanteessamme ja meillä on valmiina monia arvoja ja vakaumuksia. Tästä koetusta elämästä meidän pitäisi aloittaa eettinen kasvumme ja parempien arvojen etsiminen. Kasvulle on raivattava tilaa tarkistamalla entisiä tavoitteita ja sitoumuksia avoimesti.

Asioiden merkityksellisyys on henkilökohtainen asia. FC Hongan ottelu, pilkkiretki kevätjäille, Jupiter-sinfonia, Cézannen omenat ja päärynät… meillä kaikilla on omia merkityksen lähteitä, jotka ymmärrämme henkilöhistoriamme takia. Martela käsittelee myös funktionaalisen psykologian isän John Deweyn erottelua arvostamisen ja arvottamisen välillä. Arvostaminen on pääasiassa emotionaalista ja tapahtuu luonnostaan. Joku asia on vain toista mieluisampi. Arvottaminen on vain ihmisille ominaista. Siinä arvioimme mieltymyksiämme tietoisesti ja päätämme, mitkä arvot ovat meille merkityksellisiä. Vasta hyvin perustein mankeloituna arvoista tulee sellaisia, jotka yksilöinä tai yhteisöinä hyväksymme ja joita sitten käytetään mittapuuna, kun arvioimme tekojamme ja käyttäytymistämme. Näistä arvoista tulee ”luottotyökaluja”. Ne ohjaavat päätöksiä ja ääritilanteissa niiden takia jopa kuollaan. Ne ovat merkityksellisen elämän selkäranka.

”Itämaiset kulttuurit saattavat olla tässä mielessä viisaampia kuin läntiset. Vaikka elämä voi jo olla jonkin verran merkityksellistä, on mahdollista ja usein myös kohottavaa etsiä vielä parempia merkityksellisyyden lähteitä. Tämä ei ole epätoivoista tyhjiön täyttämistä vaan kutsu oman elämän reflektointiin, jotta löytyisi uusia elämäntapoja, jotka ovat sopusoinnussa sellaisten tekojen, valintojen ja ihmissuhteiden kanssa, jotka voisivat tehdä elämämme päivistä merkityksellisempiä. Olemme keskeneräisiä, ja ihmisyyden iloihin kuuluu tieto siitä – tiedämme että jokaisella on varaa ymmärtää enemmän, tulla paremmaksi ja kokea suurempi henkilökohtainen täyttymys.”

Tätä näkemystä tukee Edward Decin ja Richard Ryanin kehittämä itsemääräämisteoria, joka on yksi tällä hetkellä eniten tutkituista motivaatio- ja tarveteorioista. Siinä ihminen nähdään myötäsyntyisesti uteliaana, sisäisesti motivoituvana ja kasvuhakuisena olentona. Me emme ainoastaan reagoi ympäristön ärsykkeisiin vaan ohjaamme aktiivisesti elämäämme kohti kasvua sisäisten motiivien ja arvojen mukaisesti.

Itsemääräämisteorian mukaan on kolme psykologista perustarvetta: autonomian, kyvykkyyden ja läheisyyden eli yhteenkuuluvuuden tarve. Frank Martela täydentää niitä omalla tekijällä, hyväntahtoisuudella. Se on halu tehdä hyvää ja halua vaikuttaa myönteisellä tavalla toisten ihmisten elämään ja yhteiskuntaan. Teon suurudella ei ole merkitystä. Se voi olla hymyn loihtimista toisen kasvoille tai jonkun pelastamista palavasta rakennuksesta. Ratkaisevaa on teon myönteinen vaikutus maailmaan. Tutkimukset eivät ole tosin vahvistaneet tämän kuuluvan suoranaisesti perustarpeisiin. Se on kuitenkin merkittävä lisä hyvinvoinnin tunteeseen. Etenkin se vaikuttaa merkityksellisen kokemukseen. Martela on vakuuttunut, että juuri tämä nelikko tekee elämästämme merkityksellisen.

”Sinä olet satunnaisesti muodostunut möykky jotain. Möykky happanee.”
Leo Tostoi: Tunnustuksia

Kuuntele siis tarkasti, sinä möykky: pysäytä uhkaavasti etenevä pilaantumisprosessi ja heti! Jos aikasi on niin kortilla, ettet ehdi lukea kirjaa, niin suosittelen lämpimästi kuuntelemaan edes yhden puolen tunnin mittaisen podcastin. Areenasta löytyy nimittäin sarja Onnellisten maa?. Sen viidennessä jaksossa toimittaja Salme Unkuri haastattelee Frank Martelaa kirjan teemoista. Se on erinomainen johdanto/tiivistelmä aiheesta. Sieltä kuulee, millainen on Frankin resepti kokonaisuudessaan. Tarveaineitakaan ei tarvitse etsiä kovin kaukaa siitä, missä juuri nyt istut, mutta kello käy:

”Tämä on sinun elämäsi, ja se loppuu minuutti kerrallaan.”
Edward Norton elokuvassa Fight Club

Tommi