Horsmat, rentut ja muut kansallisuutemme rakennuspalikat

Merkillisesti molemmissa on myös samantapaisia taustavoimia ja arvostelijoita. Siten myös iskelmämaailmassa on omat:

1) sielunhoitajat:
”…Miksi taivas on öisin musta? Jos maailmankaikkeus on syntynyt alkupamauksella, niin miksi tähtiä ei ole jakaantunut säännöllisesti? Miksi on tähtikuvioita? Rupesin kelaamaan laulua tämän lähtökohdan kautta. Jos ihminen on surullinen ja pettynyt ja yksinäinen, niin se ei näe edes tähtiä. Se ei huomaa päivällä, että aurinko paistaa. Tein biisin, ja se oli mulla mapissa.
Katrin [Katri Helena] mies oli kuollut neljä vuotta aikaisemmin, eikä Katri ollut tehnyt yhtään levyä. Se ei voinut eikä halunnut. Sitten se tuli kylään ja sanoi: ’Onko sulla lauluja?’ Mä sanoin, että tällaisia olisi. Se vei koko mapin! Se oli mun suurin onni, että se otti ne. Siitä tuli kultaa ja platinaa ja Anna mulle tähtitaivas.
Luin lehdestä artikkelin ’Missä he ovat nyt?’ Oli kansakoulun luokka otettu ja käytiin jokaisen luona. Yhdellä oli sairautta, avioeroa ja mitä kaikkea. Keittiön korkkitauluun oli nuppineulalla pistetty teksti ’Anna mulle tähtitaivas’. Nytkin tulee tippa silmään, kun mä ajattelen sitä, mihin asti laulut menee ja mitä ne merkitsee ihmisille.”
Jukka Kuoppamäki

2) mietiskelijät:
”Keikoille tulee hyvin sekalaista seurakuntaa, jopa lapsista niiden isoäiteihin. Toistuvasti tulee ne iäkkäämmät ihmiset kädestä pitäen kiittämään, että joku laulaa asioista, jotka on heille tosi tärkeitä.
Silloin tulee sellainen olo, että kaikki ollut omalla kohdalla kypsymistä tähän pisteeseen. Jos vertaa hedelmiin tai viinimarjoihin, on vain hidas lajike, joka on kypsynyt kauan. On vaadittu neljäkymmentä vuotta ja risat, että pystyy sanomaan jotakin aikuisempaa, joka ei lähde puberteetin vimmasta ja vihaisuudesta.
Mä ajattelen nykyään niin, että musiikin tehtävä on synnyttää yhteys ihmisiin. Kun lauletaan ja soitetaan, muodostetaan yhteisyyden tunne jossakin tilassa. Ensin haetaan yhteyttä niihin muihin soittajiin sen laulun kanssa. Sitten haetaan yhteyttä isompiin ihmismääriin. Jos ihmiset voi saada siitä jotain toivoa ja lohtua, silloin voi olla samaan aikaan nöyrä ja tyytyväinen. On onnistunut ainakin jossain.”
Tuure Kilpeläinen

3) epäilijät:
”Neljäkymppisenä mulle ehkä tuli sellainen kriisivaihe. Esiinnyin tuolla ja ajattelin, että eihän tämä ole normaalin neljäkymppisen naisen touhua. Mulla on perhe, mulla on lapsi ja sitten mä olen lavalla ja huudan ’jeejeejeejee!’. Ja kaikki huutaa ’jeejeejee!’ Tuli lavalla tyhmä fiilis ja mä ajattelin: ’Mitä mä teen?’ Käsi jäi pystyyn näin, ja siinä meni vuoden verran, kun mä ihmettelin. Mitä hittoa?”
Kaija Koo

4) sijaiskärsijät:
”Koko käsite ’aitous’ saa Topin tulkintoja kuunnellessa ja Topin elämää katsellessa ihan outoja sivumerkityksiä. Onko Topi Sorsakoskessa kolahtanut ihmisiin se nuorallatanssi? Onko yleisö jossain syvällä sisimmässään ajatellut samalla tavalla?
Eihän kenenkään nimi ole Topi Sorsakoski. Se on hahmo, ja tämä hahmo laulaa tuolla tavalla, näitä biisejä, jotka on meidän elämästä repäistyjä. Hän ottaa itselleen luuseriroolin: Topi Sorsakoski, maailmankaikkeuden takahikiän reunapummi! Hän tekee siitä itselleen elämäntyön ja ratsastaa suomalaisen ihmisten sieluun ja sydämeen.”
Jukka Orma

5a) sortuneet:
”Mutta iso tekijä on se, että jo siihen aikaan on ollut kuitenkin musiikkibisnes, joka on halunnut hyödyntää artisteja tiettyyn pisteeseen asti, ja kun intressit ei enää kohtaa, niin se artisti on yksin. Vaikka se on suuri tähti, se on romahtanut. Kun se ei laula, niin eihän sillä ole enää mitään.
Ne väärät miehet! Mua naurattaa ajatus sen takia, että äiti [Laila Kinnunen] oli niin itsepäinen ja intohimoinen ihminen. Kyllä siinä ihmisessä itsessään on myös jotakin, joka vetoaa niihin vääriin ihmissuhteisiin. Julkisuus on sekin monimutkainen kuvio. Lailaa käytettiin hyväksi. Mä tiedän, että äiti sai joistakin jutuista rahaa ja se oli tuloa. Samalla se oli säälimätöntä touhua.”
Milana Misic

5b) ja langenneet:
Myrskyn jälkeen -teksti vaatii taakseen aika ison tarinan ja elämän. Noihin aikoin hän [Kari Tapio] joutui terveydellisesti tosiasioiden eteen. Tuli sydänleikkaus, ja otsikoissa oli myös elämäntapa, joka johti moneen asiaan hänen elämässään. Sana ei pysy pystyssä ilman ilman taustatarinaa. Siinä mielessä tämä teksti on oikein tyypillinen kantriteksti. Tämä on langenneen miehen testamenttia, ja tätä tarinaa on Amerikassa paljon. Täällä se tulee lihaksi hyvin harvoin. Hänen tapauksessaan tämä kappale kiteyttää sen kokonaan.”
Kari Hotakainen

6) ”leipäpapit”:
”Annalan Heebe, edesmennyt basisti ja sovittaja, oli meillä firmassa käymässä. Selitin, että tarina on tämmöinen: ’Ei kuole vain yksi ihminen, vaan siinä kuolee koko suku ja kaikilla menee päin perseitä elämä.’ Ensiksi keksin nimen Oli elämän valttikortit. Jatkoin neljän riimin tai neljän säkeen kertosäkeen loppuun ja tein asteittain sen, miten siinä käy. Mikään ei auta. Tämä on tuhon tie. Heebe sävelsi sen saman tien, ja meidän onneksi Ahti [Lampi] lauloi sen hyvin, ilmekään värähtämättä, ja otti sen tosissaan. Jos siinä olisi vähän ilveilty, se olisi ollut pilkkaa Suomen kansalle ja epäonnistunut.”
Vexi Salmi

7) ihmeparantajat:
”Raul Reiman sanoi hienosti jossain haastattelussa aikanaan, että hän tähtää siihen hetkeen, kun on perjantai, pullo on juotu ja mies on yksinään kapakassa. On jo lauantaiaamu ja mies pistää jukeboxista biisin, ja sieltä soi Raul Reimanin tekstittämä joku hyvin raskassoutuinen ja raskastunnelmainen kappale. Jos hän silloin saa ihmisen hyppysiinsä hetkeksi, hän on onnistunut tehtävässään. Hän on koskettanut sitä ihmistä jollain tavalla, ja se voi olla hyvin karu tapa. Se on piikki voodoo-nukkeen: ’Tuosta kohdasta sulla menee huonosti. Aih! Vähän lisää vielä vääntöä. Menepäs nyt itseesi. Kokoa itsesi ja mene kotiin. Siellä sua odotetaan.”
Ville Leinonen

8) duunarit:
”Ammatin oppii suoraan työn kautta. Jokainen päivä on ikään kuin koesoitto, kuten Heikki Laurilakin on sanonut. Jos siellä mokailee eikä saa jotain menemään, on tärkeä huomata asia nopeasti. Tämähän täytyy selvittää. Ihmiset kyllä näyttää ja neuvoo. Levyjen tekemisen hienous on sen pienen tiimin yhteinen tekeminen, yhteishenki ja yhteinen energia. Siihen liittyy ihmeellinen telepatia ja tietoisuus yhteisestä rytmistä.”
Juha Björninen

9) uudistajat:
”Se oli kuule aika lohdutonta paskaa sen aikainen suomalainen niin kutsuttu iskelmämusiikki. Kuten jälkeenpäin on tullut sanottua, niin syntetisaattori voihki lemmestä yössä, kitarahan oli täysin pois muodista, puhumattakaan että ois kokoonpanoissa nähty saksofonia. Takatukkia nähtiin ja satiinipintaisia vaatteita ja huonoja kappaleita ja huonoa musiikkia. Mä en tiedä mistä matkittua, mutta suorastaan surkuhupaisaa oli suomalainen iskelmämusiikki 80-luvun puolivälissä.”
Esa Pulliainen

10) historioitsijat:
”Suomalaisen populaarimusiikin juuret ovat aina olleet kolmitahoiset: Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Siinä se on. Idästä Topi Kärkikin on imenyt. Hänen esiäitinsä suoraan ylenevässä sukupolvessa oli Mateli Kuivalatar, runonlaulaja, joka itki surua koko kylän puolesta. Reino Helismaa ja Toivo Kärki itkivät koko kansan puolesta sodanjälkeisenä aikana. He vapauttivat sen valtavan tuskien ja surun patoutuman, joka kymmenientuhansien kaatuneiden ja haavoittuneiden ja koko sen sodan luoman romuttuneen itsetunnon myötä syntyi. …
Mieti nyt. Tanssilava, bändi soittaa siinä, mahdollisesti Metrotytöt on laulamassa ja Matti Louhivuori. Valtava käsilaukkujen muuri bändin edessä, ja tytöt odottamassa siellä yhdellä seinustalla ja pojat valmiina hyökkäämään, kun kajahtaa alkusoitto tangoon Hiljainen kylätie. Tanssitaan, syntyy parisuhteita, rakastutaan ja mennään naimisiin. Koko ajan kuitenkin tiedetään ja muistetaan 1950-luvun alussa, miksi kylätie on hiljainen, ketkä pojat ovat joukosta pois. Miksi? Kaatuneet ja sitten myöhemmin kaupunkiin muuttaneet.”
Seppo Hovi

Ja lopulta löytyvät tietysti myös omat
11) iskelmäkerettiläiset:
”Iskelmänteko onnistuisi, jos voitaisiin tehdä sellainen aivoleikkaus, että poistettaisiin aivoista 95% ja pantaisiin tilalle löysää paskaa. Silloin voisi syntyä elämän huuhaavalttikortteja, huuhaakissankultaa ja joka ainoaa huuhaa-aamua, kun seitsemäksi meen.”
Martti ”Huuhaa” Innanen Hymyssä 1991.

Kirjan tekijät varoittavat kahdesta ilmeisestä uhkatekijästä iskelmän tulevaisuutta ajatellen. Toisaalta voidaan lyödä ikkunat kiinni ja hirttäydytään perinteeseen. Kielletään muutos ja eletään ikään kuin muuta maailmaa ei olisi. Toinen äärilaita on yhtä tuhoisa. Voidaan unohtaa perinteessä elävä syvä voima ja ollaan kuin eilisellä ei olisi mitään annettavaa. ”Uskotaan, ettei ole muuta todellisuutta kuin markkinoiden todellisuus tässä ja nyt. Ei ole historiaa. On ainoastaan seuraava hitti, uusi iskelmä.”

”Sua muistan vielä useinkin
yksin kun mä oon
Kuin kynttilä on elämämme tää,
vain pieni tuuli joskus
voi liekin sammuttaa
Taas toisinaan se myrskyn kestää voi.”
Aamu toi, ilta vei, sanat Veikko Juntunen, 1977

Tommi

Artikkelissa olevat lainaukset ovat kirjasta paitsi Martti Innasen kommentti. Se löytyi hänen levynsä Himalajan panttilainaamon iltasoitto tekstiliitteestä.

Ja vielä vink-vink: Koko sarja on Areenassa nähtävissä 26.3.2022 asti. Jos et halua katsoa sitä kokonaan, suosittelen ainakin katsomaan jakson numero 9: Elämän valttikortit. Ihmettelenpä jos esimerkiksi Jamppa Tuomisen kohtalo ei mitenkään kosketa.