Wille Riekkinen ja Kari Kuula: Paavalin jalanjäljissä (Kirjapaja, 2002)
”Enemmistö suomalaisista kuuluu kirkkoon, mutta aniharvat seuraavat kirkkopolitiikkaa. Monille voi olla uutinen se, että kirkolliskokouksessa siedetään avointa vihamielisyyttä homoseksuaaleja kohtaan. Esimerkiksi syyskuun kokouksessa edustaja Hannu Kippo vastusti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamista vertaamalla sitä esityksiin, joissa siunataan varastaminen, aviorikokset tai ahneus.”
Heikki Hiilamo, Yle, 20.12.2021
Taina esitteli blogissa viime marraskuussa Helinä Siikalan kirjan Ilon alkeet. Otsikkona on haastavasti ”Paavali, tuo piikki naisen lihassa”. Se ja kirjoituksessa olleet otteet saivat minut miettimään mitä oikeastaan muistan tuosta apostolista, Jeesuksen aikalaisesta ja eräästä kristillisen teologian suurimmasta nimestä. Aihetta käsittelevä uskonnon koe on kohta 50 vuoden päässä ja taatusti unohtunut. Lisäksi kun kirjaston poistokirjojen joukosta sattui sopivasti löytymään muutama asiaan liittyvä teos niin tuumasta toimeen, tietoja päivittämään.
Paavalin jalanjälkiä seurailevat Wille Riekkinen, aikaisempi Kuopion hiippakunnan piispa, sekä Kari Kuula, teologian tohtori ja silloinen Puijon seurakunnan kappalainen. Kirjan tekoaikaan he olivat kuopiolaisen kirkollisen elämän voimahahmoja. Heidän kirjansa on tiivis johdatus Paavalin keskeisimpiin näkemyksiin uskonelämästä, syntymässä olleiden seurakuntien toiminnoista ja silloisista vaikeuksista. He osoittavat myös muutamin esimerkein millaista nykyaikainen raamatuntutkimus on. Kirjan lopussa on 19 ekskursiota. Näissä tietoiskuissa annetaan kiinnostavia tietoja Paavalin toiminnalle keskeisistä kaupungeista, naisten asemasta sekä muista tuon aikaisista asioista.
Uudessa testamentissa on kaikkiaan 13 Paavalin nimissä olevaa kirjettä. Niistä seitsemän on varmuudella hänen itsensä kirjoittamia. Loppujen kohdalla tutkijoiden mielipiteet jakautuvat ja jotkut on lähes varmasti kirjoitettu Paavalin kuoleman jälkeen. Paavali oli itse asiassa niin tunnettu ja vaikutusvaltainen hahmo, että hänen nimissään oli jo hänen eläessään lähetetty viestejä seurakuntiin. Ehkä senkin takia Paavali lisäsi sanelemiensa kirjeiden loppuun usein omin käsin loppusanat, jotka eräänlaisena allekirjoituksena vahvistivat niiden alkuperän. On mahdollista, että myös ”ei-paavalilaisissa” kirjeissä on mukana osia joistakin Paavalin kadonneista kirjeistä. Hän kirjoitti enemmän kirjeitä mitä Raamattuun sisältyy.
Mitä nämä kirjeet eivät ole? WR & KK:
”Paavalin kirjeet eivät ole kattavia tutkielmia kristillisen opetuksen eri osa-alueista. Ne ovat kirjeitä, joissa yleensä otetaan kantaa vain niihin asioihin, jotka olivat ajankohtaisia niiden ensimmäisten lukijoiden elämässä. Siksi moni tärkeä asia jää lyhyen maininnan varaan.”
Paavalin kirjeiden paikoin tiukka sävy voi selittyä osin sillä, että hän oli aidosti huolissaan seurakuntalaistensa tulevaisuuden näköaloista. Lisäksi aika ajoin hänen apostolista arvovaltansa alettiin kyseenalaistaa, kun hän oli jatkanut matkaa ja jättänyt perustamansa yhteisön taakseen. Juuri pakanuudesta kääntyneet olivat lisäksi kärkkäitä palaamaan entisiin riettaisiin käytäntöihin, joten välillä siitäkin piti muistuttaa.
Jeesuksen ylösnouseminen oli Paavalille merkki siitä, että tuomiopäivä oli lähellä. Hänestä naimattomuus on hyvä vaihtoehto, sillä perheen perustamisessa ei ole juurikaan näköalaa. Jos kuitenkin on aviossa tai avioituu, niin silloin pitää elää nuhteettomasti. Syrjähyppyjä ei sallita, porttojen parissa ei peuhata eikä homoilu käy. Avioero on kielletty. Naisten on suostuttava miestensä tahtoon. Miesten on rakastettava ja palveltava vaimojaan ja tarvittaessa annettava henkensä perheen puolesta kuten Kristuskin kuoli seurakuntansa hyväksi. Eräissä piireissä Paavali siis tunnetaan lähinnä ilonpilaajana.
Tainan ja Tommin aarrearkku 