Upea Kati Outinen

Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan. Karisto 2021.

Kati Outinen, vähäeleisen näyttelemisen mestari, muistetaan hyvin Aki Kaurismäen monien elokuvien luottonäyttelijänä. Muistelmateoksesta käy ilmi, että hän on tehnyt erittäin monipuolisen uran sekä teatterissa että valkokankaalla.

Pelastusarmeijan upseerin Irman rooli elokuvassa Mies vailla menneisyyttä toi hänelle parhaan naisnäyttelijän palkinnon Cannes’in elokuvajuhlilla vuonna 2002. Elokuva voitti Grand Prix -palkinnon, ja ohjaaja Aki Kaurismäki intoutui twistaamaan punaisella matolla.

Outinen on paljasjalkainen helsinkiläinen. Vanhemmilla oli taiteellisuutta, ja he kannustivat tytärtään kaikessa. Kirjassa Outinen piirtää lapsuus- ja nuoruuskuvauksissaan kiinnostavaa ajankuvaa Helsingistä jengeineen. Hän oli hyvä oppilas, jota häiritsi kiltin tytön maine. Hän halusi sulautua joukkoon. (Milloinkahan päästäisiin niin pitkälle, että lahjakkaiden tyttöjen ei tarvitsisi nolostella lahjojaan?) Kapinaa edusti lähinnä omien vaatteiden ompelu sekä balettituntien vaihtaminen moderniin tanssiin. Tämänikäiset muistavat myös tarkkaan, mitä merkkiä ensimmäiset oikeat farkut olivat.

Onkohan baletin kurinalaisuudesta Outiselle jäänyt elämänikäinen kyky organisoida tekemiset ja menemiset, asettaa päämääriä ja saavuttaa tavoitteita? Pedanttisuudesta kertoo, että muistelmateoksen kivijalkana olivat näyttelijän  menneiden vuosikymmenien paperikalenterit, jotka siis olivat tallella.

Nuori Kati etsi väyliä ilmaista itseään ja löysi niitä näytelmäkerhosta. Kun hänet valittiin 18-vuotiaana Lissun rooliin Tapio Suomisen elokuvaan Täältä tullaan elämä, se oli menoa. Täydeltä hurlumheiltä hän välttyi siksi, että 1980-luvun alussa ei vielä tunnettu somehelvettiä. Palautetta silti toki tuli, koska mediakin kiinnostui nuoresta tähdestä. Rankka nuorisoelokuva ei ihastuttanut kaikkia. Moukkamaisesti Outinen samastettiin esittämäänsä rooliin.

”Saan todella outoja puheluita, joita nykyään kutsuttaisiin vihapuheluiksi. Näitä soittelevat ihmiset väittävät minun halveksivan oikeita naisia roolillani ikään kuin olisin itse käsikirjoittanut sen. He uskoivat vakaasti, ettei sellaisia tai sen kaltaisia naisia kuin Lissu ole olemassakaan. Toisaalta jokainen haastatteluni alkaa johonkin muotoon väännetyllä lauseella: ei Kati olekaan oikeasti sellainen kuin Lissu. Lehdissä käydään väittelyitä, olenko ruma vai en. Tivataan, saako tällaisia naiskuvauksia tehdä. Aika kova lasti kahdeksantoistavuotiaalle.”

Elokuva sai älykkään nuoren naisen pohtimaan myös huono-osaisuuden kysymyksiä. Hänen suvussaan on evakkomatkojen ja alkoholismin taakkaa; isänäiti kärräsi raksalla betonia elättääkseen perheensä. ”Pidän jotenkin itsestään selvänä, että vaikka on saanut isossa jaossa huonot kortit, jonkinlaista peliä niillä on mahdollista pelata.”

Teatterikorkeakouluun hän pääsi ensimmäisellä yrittämällä heti ylioppilaaksi kirjoitettuaan. Hän ei silti missään vaiheessa ollut varma menestyksestään, vaan pelkäsi jopa, että Lissun rooli vaikuttaisi negatiivisesti. Toisin kävi, ja tie ammattiin oli viitoitettu.

Näyttelijä meni nuorena naimisiin ja sai tyttären 24-vuotiaana. Avioliitto päättyi eroon, ja arkielämä muuttui melkoiseksi jongleeraukseksi lapsenhoitoineen, teatteriharjoituksineen ja iltanäytöksineen. Outisen vankkumattomana tukijat olivat onneksi kaiken aikaa vanhemmat ja ystävät.

Outinen on parikin kertaa uransa aikana tehnyt rohkeita ratkaisuja. Esimerkiksi KOMista oli lähdettävä, niin paljon hyvää kuin siellä olikin. Aikansa kutakin. Freelancer-näyttelijän osa ei ole helppo, ja esimerkiksi työvoimaviranomaisten on vaikea käsitellä alan edustajia. Toivottavasti tässä suhteessa on tapahtunut jotain parannusta.

”Työvoimatoimiston viikko katkeaa aina perjantaihin ja alkaa maanantaina. Viikonlopputyöt eivät kerrytä työvelvoitetta. Niistä saatu palkka vähennetään korkoineen ansiosidonnaisesta. Systeemille on niin ikään ylivoimaista käsitellä se, ettei työhön palkata koulutuksen tai ammattitaidon perusteella. Määräävämmät seikat ovat ikä ja sukupuoli. Missään teatterissa ei haeta näyttelijää, vaan joko mies- tai naisnäyttelijää, usein määritellään jokin lisäominaisuuskin, kuten ikä, eli haetaan nuorta nais- tai miesnäyttelijää. Lisäksi saattaa olla jokin taitoihin perustuva kriteeri, kuten laulutaito. En siis voi hakea vapaata näyttelijän paikkaa, jos se on laulutaitoiselle miesnäyttelijälle, ja se tulkitaan niin, etten hae vapaana olevaa paikkaa. Seuraa karenssi.”

1990-luvun puolivälissä Outisella oli töiden ruuhka. Hän esiintyi Helsingin kaupunginteatterin West Side Storyssa Nobodyn roolissa sekä filmasi Kauas pilvet karkaavat -elokuvaa. Pienempiäkin produktioita oli. Samaan aikaan pyörivät perheenäidin velvollisuudet sekä oman ammattitaidon ylläpito ja jatkuva kuntoilu. Outinen ei uskaltanut kieltäytyä tarjotuista töistä, koska pelkäsi jäävänsä kokonaan vaille, jos kieltäytyisi. Muisto ankeista työttömyyden ajoista ei unohtunut.

Hän oli kiinnitettynä KOM-teatteriin lähes kymmenen vuotta, sitten hän työskenteli freelancer-jakson jälkeen Helsingin Kaupunginteatterissa, minkä jälkeen oli jälleen freelancerinä. Paitsi näyttelijänä hän on toiminut käsikirjoittajana kirjoittaen sekä radiolle että televisiolle. Omaa teostaan Niin kauan kuin omat siivet kantaa hän esitti 2010-luvun jälkipuolella eri puolilla Suomea muun muassa hoitolaitoksissa ja monenlaisille yleisöille. Schjerfbeck-aiheista kamarinäytelmää Minä maalaan teidät kaikki esitettiin 64 kertaa, kunnes pandemia pani stopin esityksille.

KOM-teatterin Pesärikko oli ilmiö 1980‒1990-lukujen vaihteessa. Orvokki Aution romaanitrilogiaan perustunutta näytelmää esitettiin parisataa kertaa, ja Outinen teki kaksoisroolin pyörätuolissa istuvana Ilminä ja teini-ikäisenä Tiinana. Hän on työskennellyt pitkään myös näyttelijäntyön lehtorina ja professorina Teatterikoulussa ja johtanut Kajaanin runoviikkoa.

Outinen avaa teoksessaan työskentelynsä periaatteita ja käytäntöjä. Hän on ollut metodinäyttelijä jo ennen kuin sanaa juuri tunnettiin. Vahva tanssitausta tekee hänestä erittäin fyysisen näyttelijän. Ja tämän ikäpolven näyttelijöistä puhuttaessa ei voi välttää Jouko Turkkaa. Outinen oli teatterikoulussa jo ylemmillä vuosikursseilla, kun Turkka myrskysi paikalle. Aluksi uusi guru vaikutti hyvinkin arvostettavalta, mutta sitten arveluttavat opetusmenetelmät alkoivat vallata alaa. 1990-luvulla Outinen kohtasi Turkan Helsingin kaupunginteatterissa, missä Turkka ohjasi Jussi Kylätaskun näytelmän Kyllikki ja Runar.

”— harjoitusten alkaessa olen varma, että Turkan se puoli, jota hänessä arvostan, olisi palannut, kun hän ei enää ole Teakissa. Miksi näin oletan, en osaa sanoa. Ehkä siksi, että uskon ihmisen kehittyvän ja oppivan kokemusten karttuessa. Pettymys on valtava, kun tajuan, ettei mitään ole tapahtunut. Tuntuu, että maailma on mennyt eteenpäin mutta Turkka ei. Me hypimme ja huohotamme, ja Turkka huutaa palautetta. Me toistamme ja toistamme rankkoja fyysisiä harjoituksia, koska Turkka löytää niistä aina jotain huomauttamista. Kaikkia rangaistaan, kun yksi tekee jotain, josta Turkka mystisten syiden vuoksi suuttuu, esimerkiksi improvisoi. Turkka haukkuu toisia ja nostaa toiset jumaliksi, eikä kenelläkään ole hajua, miksi, koska se on oikullista.”

Kirja sisältää mielenkiintoisia kuvauksia elokuvien työstämisestä, näyttämökäytännöistä, kiertue-elämästä, projektien ja produktioiden rakentumisesta. Saamme jopa tietää, miten atooppisen ihon ongelma kääntyy taiteelliseksi voitoksi Tulitikkutehtaan tyttö -elokuvassa. Jos jotakin kirjasta jää kaipaamaan, niin CV:tä, luetteloa ja vuosilukuja tärkeimmistä etapeista, palkinnoista ja kiinnityksistä.

Selkeällä, kuulaalla kielellä kirjoitetusta kirjasta henkii rakkaus taiteeseen sekä usko taiteen parantavaan ja yhteisölliseen voimaan. Esimerkiksi elokuvista Tulitikkutehtaan tyttö ja Mies vailla menneisyyttä tärkeintä Outiselle ovat olleet yleisön palautteet, emotionaalinen vastakaiku.

”Näytteleminen on minun keinoni ilmaista itseäni, ja haluan tehdä sitä paljon. En pystynyt silloin enkä pysty edelleenkään ajattelemaan, että teen uraa.”

Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s