Seksistinen suomen kieli?

Naisten näkymättömyys näkyy myös sanakirjoissa. Kun näennäisesti neutraalit henkilöön viittaavat sanat mielletään enemmän miehiin viittaaviksi, on erottelu tehtävä nais- etuliitteellä. Naiskätilö ja miesteurastaja kuullostavat aika kummallisilta, mutta naispappia on ollut pakko käyttää. Kun sen käyttö on vakiintunut, se pääsee sanakirjaan. Nykysuomen sanakirjassa on 83 nais-alkuista yhdyssubstantiivia ja 33 mies-alkuista.

Kielenkäytössä ilmaistaan eri tavoilla sukupuolirooleja ja niihin liittyviä stereotypioita. Naisten ulkonäköä ja perhesuhteita tuodaan esiin herkemmin kuin miesten. Kirjan esimerkeissä esiintyvät mm. aikaisempien ministerien Jutta Urpilaisen silmäripset ja Suvi-Anne Siimeksen hennon käden jäntevä puristus. Ulkopolitiikan asiantuntija Teija Tiilikainen hallitsee Nato-optiot mutta miten on leipomistaitojen laita? Stereotypioihin kuuluu myös akka ratissa:

”Toista onnettomuusautoa ajanut 25-vuotias sulkavalaismies ajautui osittain väärälle kaistalle, jolloin vastaan ajanut mäntyharjulainen nainen törmäsi miehen autoon.
Hmmm. Miehen auto siis ajautui väärälle kaistalle. Kuljettajalla ei ollut mitään tekemistä auton kulkureitin kanssa. Ja sitten vielä omaa kaistaansa ajanut naisautoilija kehtasi törmätä miehen autoon!
Eikö olisi oikeampaa sanoa, että miehen ohjaama auto törmäsi naisen autoon, koska miehen auto oli osittain väärällä kaistalla?”
(Susanna Reinboth: Nainen ajaa kolarin, mies ajautuu ojaan, Helsingin Sanomat 21.1.2001)

Yleistävästi käytetyt maskuliini-ilmaisut ovat yleisiä myös suomen kielessä, etenkin säädöksissä. Joku on laskenut, että säädösteksteistä mies-loppuinen sana esiintyy yli 10 000 kertaa (esimerkiksi virkamies 3700 kertaa). Säädösten tulisi olla sukupuolineutraaleja, mutta suomalainen säädösaineisto on maskuliinisuuden kyllästämä sekä laadullisesti että määrällisesti. Yleistävästi käytettävien maskuliinimuotojen sanotaan olevan merkitykseltään neutraaleja, mutta kokeelliset tutkimukset eivät tätä tue.

”Seksististä ei varsinaisesti ole se, että yleistävät maskuliini-ilmaisut tulkitaan lähinnä mieheen viittaaviksi. Ne ovat mieheen viittaavia, joten on luonnollista tulkita ne sellaisiksi. Seksististä on se, että miehiset ilmaisut pyritään esittämään sukupuolineutraaleina ja yleispätevinä ja että niitä käytetään muistakin kuin miehistä. Miesten nimeäminen yleispäteviksi ihmisiksi osaltaan vahvistaa ihmisviittausten piilomaskuliinisuutta.”

Jonkinlaista muutosta on pikku hiljaa tapahtumassa, mutta kieli (ja ihmismieli) on konservatiivinen laitos, joka aika tehokkaasti säilyttää vallinneita olosuhteita. Siksi tarvitaan edelleen tällaisia pieniä mutta painavaa asiaa sisältäviä kirjoja. Tämän teoksen perusta onkin tieteellisen vankka, sillä sen lähtökohta on Mila Engelbergin väitöskirja Yleispätevä mies : suomen kielen geneerinen, piilevä ja kieliopillistuva maskuliinisuus. E-kirja on netissä. Se on tekijänoikeussäännösten alainen, mutta sitä voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Kirja Miehet ja naisihmisiä löytyy TANE:n sivuilta .

”Futisjoukkueessa mä oon tottunut tulemaan toimeen 10 ihmisen kanssa mut nyt täytyis opetella miten deittailla kymmentä naista.”
(Suomen Unelmien poikamies, Nelonen 2008)

Tommi

Aiheesta myös: Ylen Docventures