”Kyltyyri” : leinolaisia reunamerkintöjä / toimittanut Juhani Lindholm (Rosebud, 2017)
Jos minulta kysyttäisiin, mikä on Suomen paras kirjakauppa, tulisi vastaus nopeasti: Rosebud. Laadukkaan kokoelman lisäksi liike järjestää erilaisia tapahtumia ja osallistuu peräti kirjojen kustannustoimintaan. Tämä Eino Leinon Seuraa käsittelevä kirja on heidän ja Otavan kirjasäätiön ansiota.
Ja miten riemastuttava kirja! Lukija on paikoin kuin se Ollin mustapartainen kärpänen katossa seuraamassa monenkirjavan kulttuurijoukon edesottamuksia kokoushuoneessa sekä erilaisissa tapahtumissa ja matkoilla. Epäonnistuneiden Otaniemen opintojeni takia sain seurata teekkareiden tempauksia aivan tappituntumalta ja luulin nähneeni juhlinnan huipun. M/S Romanticin ja tämän kirjan perusteella pitää todeta, että silloin 70-luvulla me olimme kyllä ihan nöösipoikia.
Petri Repo kuvaa luvussa Jevtušenko verissä päin silloisen puheenjohtaja Eino S. Revon kesänviettoa:
”Kun kansainväliset kirjailijakokoukset Lahden Mukkulassa alkoivat vuonna 1963, ne merkkasivat myös meidän lasten elämää. Perheemme tapana oli siirtyä kesänviettoon Kuurnaniemen huvilalle Itä-Savoon kesäkuun alussa, heti koulujen päätyttyä. Kaupunkiin sieltä palattiin vasta elokuun lopussa. Eino S:n kesäloma oli tietysti lyhyempi. Mukkula-kesinä se alkoi kirjailijakokouksen päätyttyä. Sieltä Eino S. toi muutamankin kerran mukanaan autolastillisen reissussa rähjääntyneitä kokouksen osanottajia toipumaan maaseudun rauhaan. Eräällä tulomatkalla oli auton penkki syttynyt tuleen, muistaakseni Harri Kaasalaisen tupakasta. Me lapset katselimme kiinnostuneina näitä palon sammutustoimissa kastuneita, nokeentuneita ja hilpeästi huojahtelevia kirjallisuusihmisiä.”
Takeshi Kaiko Mukkulan kirjailijakokouksesta:
”Keskustelut käytiin taivasalla. Istuntoihin sai osallistua jokainen, joka halusi. Joka ei halunnut saattoi yhtä hyvin naukkailla vodkaa ja torkahtaa – ilmapiiri oli todella miellyttävän vapaa. Täkäläistä Finlandia-vodkaa myydään Japanissakin. Se on perin hienosti tislattua, tuntuu suussa puhtaalta ja kirkkaalta: sitä juo lopulta liikaakin.”
Kirjassa on 22 lukua seuran toiminnassa aktiivisesti mukana olleilta kulttuurialan vaikuttajilta. Ne vaihtelevat hauskan ilkikurisista pohdiskelevan alakuloisiin. Miksi Tove Jansson pyysi aina Juhani Tolvasta polttamaan sikaria kotonaan? Miten Eino Leino ja Pentti Saarikoski muistuttivat luonteeltaan toisiaan? Kirjoittajien miesvoittoinen nimilista (17 – 5) on kulttuurielämämme todellinen crème de la menthe: Heikki Reenpää, Pekka Tarkka, Timo Ernamo, Vexi Salmi, Jörn Donner, Pentti Linkola, Tuula-Liina Varis jne jne. Miesvoittoisuus selittyy osaksi sillä, että tämä 1947 perustettu seura pysyi pitkään naisilta suljettuna. Sinne ei muutenkaan kävelty kuin hollitupaan. Suljettuun älymystöklubiin pääsi mukaan vain kahden jäsenen suosituksella, sillä sen taso haluttiin säilyttää.
Tainan ja Tommin aarrearkku 