Kaivuri-Kyborgi kimmastuu

Nuoruutensa kaivutöissä Raimo löytää maan alta Marja-Liisa Haverisen, nuoren naisen, joka ei muista kuinka on maan alle joutunut. Kun kaikki Haveriset oli käyty läpi eikä kukaan tuntunut tyttöä kaipaavan, Kalliot totesivat Marja-Liisan orvoksi. He ajattelivat, että heidän perhetuttunsa Roi Orpinen ilahtuu, jos saa yksinäiseen talouteensa tytärpuolen. Niin, Roi, hän asuu F-portaan kellarin verkkohäkissä. Asunto on pakon sanelema, sillä hän on postikantajan työn loputtua Työttömänä. Ihmiset eivät enää kirjoittaneet toisilleen, ja moni koki sanomalehden tilaamisen tarpeettomaksi. Nyt hänellä on aikaa harrastukselleen. Hän säveltää ja saa pieniä tuloja omakustannekaseteista.

Roi on itsekin orpo…
”- Roi on teko-orpo. Se sano, että kunnon laulajan pitää keksiä tarinansa. Se on oikeesti maanmittausinsinöörin poika, josta piti tulla Mielensivelijä…
– Mikä? Marja-Liisan silmät suurenivat.
– Katsopas tyttö, tämä missä me nyt ollaan on Joutomaa. Täällä tehdään käsillä töitä. Keskustassa tehdään töitä tällä, äiti sanoi ja kopautti päätään etusormella.
– Mielensivelijä on ajattelun ammattilainen, se miettii ja selittää ja kirjoittaa niitä papereita ja myy ajatuksiaan hyvästä hinnasta. Roi Orpisesta piti tulla sellainen ja hyvä olisi tullutkin, mutta kun laulu kasvo kurkkuun palaksi, ja siitä palasta se sulattaa niitä singlejä, joiksi se itse niitä vaikerruksiaan kutsuu.”

Tätä perheidylliä uhkaa muutama vaara. Isä Reijo joutuu joksikin aikaa Erääseen Laitokseen korituoleja punomaan, kun Raijan mitta täyttyy eläimellisestä avio-onnesta. Kohta Raija huomaa kuitenkin kaipaavansa Reijoa. Äidin kirjoittaa kirjeen ja kutsuu miehensä takaisin. Pahoin laitostunut isä palaa kotiin, sillä jatkuva rottinkituolien nihraaminen umpihullujen ihmisten parissa sisätiloissa on jättänyt jälkensä. Äidin ja pojan yhteiset ponnistukset sekä parin viikon puuhastelu tutuissa hommissa saavat Reijon jälleen kutakuinkin normaaliksi ja työkuntoiseksi.

Suurempi uhka tulee Keskustan suunnalta. Siellä on Joutomaan suhteen tehty suuria suunnitelmia. Keskusta tiedottaa, että kyseessä on kevyt rakennemuutos, mutta se on valetta. Tarkoitus on siistiä koko alue mahdollisia sijoittajia ja uusia rakennusprojekteja silmällä pitäen. Kaavoihin on sijoitettu Keskittymis-Senttereitä, Mielensively-Taukotupia ja mahdollisesti Henkisiä Kokonaishoitoloita, riippuen tulevien asukkaiden tarpeista. Tuo edellyttää väestösiirtoja ja siirrettäviä on paljon. Monet Työssäkäyvätkin olivat muuttuneet Toistaitoisiksi, vaikka eivät sitä itse halunneet tunnustaa.

Aluksi siirtoyritykset epäonnistuivat. Kun siirrettäviä oli vaikeaa erottaa massasta, heidän selkään keksittiin kiinnittää heijastin. Sen jälkeen kohteet alkoivat näkyä paremmin. Jotkut joutomaalaiset käsittivät Keskustan viestit uhkana ja suhtautuivat siirtoprojektiin aggressiivisesti. Erikoista huolta aiheutti se, että alueen paras ainesosa, oikeasti Työssäkäyvät ja nuoret Täyspäiset suhtautuivat myös tahoillaan nyreästi suunnitelmaan. Epäluuloisista joutomaalaisista alkoi löytyä peräti yhteishenkeä. He kerääntyivät kyräileviin ryhmiin ja hyräilivät uhkaavia mustien orjien lauluja, jossa käskettiin Luojan laskeutua nopeasti maan päälle korjaamaan pahantekijät parempaan talteen.

Tilanne alkoi eskaloitua ja yhteenoton vaara kasvoi. Siksi projektipäällikkö Jani Lagerfeldt joutuu raivoamaan alaisilleen Keskustan seminaarihuoneessa:

”Lagerfeldt otti käryävän sikarinpätkän tuhkakupista, heitti sen parkettilattialle ja hieraisi sen bootsinsa kärjellä töhkäksi. Hän oli ostanut tyylilleen sopimattomat jalkineet huomatessaan, että niitä käyttivät miehet, jotka näyttivät halukkailta käsikähmään. Lagerfeldt katsoi kuulijoita.
– Tuo oli väärin tehty, eikö ollutkin? Ei saisi tumpata lattiaan? Se on sopimatonta. Vai mitä tweedtakki? Minullahan on tässä vieressäni tuhkakuppi sitä varten. Vitut, niin kuin eräs Vatanen totesi! Nyt ei kuulkaa välitetä mistään! Nyt tumpataan muitakin kuin sikareita vääriin paikkoihin! Unohtakaa kaikki, mitä olette oppineet oikeasta käytöksestä ja vähäväkisten hienovaraisten kohtelusta!
Teen teistä sikoja! Ei possuja, porsaita, vaan sikoja, ihraisia, paskavellistä kasvaneita ja kärsästään tulta iskeviä perkeleitä! Teistä tulee elukoita, siirrytte suoraan ala-asteelle ja työnnätte päänne mäyrän hampaisiin! Käytte maan kimppuun, haastatte sen tasaselle, viette sen liiterin taa ja lopetatte!”

Keskustan edustajat totesivat, että suostuttelun ja puheen jälkeen on alettava käyttää väkivaltaa, koska siirrettävät eivät kuunnelleet järjen ääntä. Seitsemässä kuukaudessa Keskusta oli ainoastaan saanut hengiltä satakunta Toistaitoista ja yhden oman sosiologin. Nyt hienosäätö korvataan puhtaalla voimalla. Tässä vaiheessa Keskustassa löydettiin Raimo Kallion tiedosto ja hänen uusiokäytöstä tehtiin selvitys. Kävi ilmi, että Raimo ei hallitse kokonaisuuksia eikä tunne olevansa minkään isomman yhteisön jäsen. Hän ei pohdiskele eettisiä kysymyksiä, ei käytä pitkiä sivulauseita eikä tee häiritsevän isoa eroa ns. hyvän ja pahan välillä.

Joutomaan asukkaat ovat yleensä läpeensä kyynisiä ja epäileviä kaikelle Keskustasta tulevalle materiaalille, mikä ei ole ihme ajatellen Joutomaalle jo vuosikausia suuntautunutta ns. henkistä vientiä. Raimo on kuitenkin vilpitön ihminen, hän on uusiutumaton luonnonvara ja siten Keskustalle arvokas. Hän olisi ihanteellinen henkilö siirtämään Joutomaan turhaa tavaraa ja ihmisiä toiseen paikkaan, sillä hän kestää ulkoilmaa ja huonosti käyttäytyviä ihmisiä ilman kitinää. Lisäksi Raimossa on eräs erikoinen piirre:

”Hän ei ole pelkästään lihaa, luuta, verta ja vettä. Hän on asentanut ruumiiseensa metallia ja pultteja, jotka tekevät hänestä hyvin kestävän. Emme tiedä tarkasti, mitä hän on tällä ajanut takaa, mutta erään lausunnon mukaan hän ”on halunnut kulkea esteiden läpi” ja on siten kulunut joistakin kohdin aivan ohueksi.”

Mutta kuinka taipumaton Raimo-metallimies lopulta onkaan? Miten hän suhtautuu Keskustan tarjoukseen, tuleeko hänestä Siirtäjä? Miten Roilta, vankalta Ei-mieheltä sujuu laulu kymmenasteisessa vastaanottohallissa? Entä miten Pertti 4400 joutuu Linnanmäen vuoristoradalle? Juonta enempää paljastamatta voin sanoa, että tällaista ihmisen murtumisen ja hajoamisen prosessia en muista lukeneeni, kun tämä suomalainen Blade Runner alkaa selvittää välejä pukumiesten kanssa.

Tommi