Koodinmurtajia kotirintamalla

Kirjassa kuvataan miten lahjakkaiden matemaatikkojen ryhmä käy Enigman viestien kimppuun. Ne viestit poimitaan valtavilla kuunteluasemilla, joita on ripoteltu pitkin Englannin rannikkoa:

”Rombi- ja Beverage-antenneja” majuri huusi metelin yli. ”Dipoleja ja kvadeja… Katsokaa!” Hän yritti osoittaa jotain ja samassa hänen sateenvarjonsa repsahti nurin. Hän hymyili alistuneesti ja heilutti varjonrähjää mastojen suuntaan. ”Me olemme suunnilleen sadan metrin korkeudessa. Siitä tämä saamarin tuuli johtuu. Antennit ovat kahdessa pääryhmässä, näettekö? Toinen osoittaa etelään. Se kuuntelee Ranskaa, Välimerta, Libyaa. Toinen on suunnattu itään, Saksaan ja Venäjän rintamalle. Signaalit kulkevat koaksiaalikaapelia pitkin kuunteluparakkeihin.” Hän levitti kätensä ja karjui: ”Kaunista, vai mitä? Me kuulemme kaiken yli tuhannen kilometrin säteellä.” Hän nauroi ja huitoi käsillään kuin näkymätöntä kuoroa johtaen. ”Laulakaa minulle, ryökäleet!”

Sukellusveneisen viestien murtamisen lisäksi merkittävä osa kirjasta kuvaa kotirintaman puutteenalaisia oloja. Hermoromahduksen tai totaalisen burn-outin kokenut päähenkilö Thomas Jericho kutsutaan takaisin Bletchley Parkiin. Englantilaiset olivat onnistuneet murtamaan koodin ja laivojen tappiot olivat vähentyneet huomattavasti. Saksalaiset olivat kuitenkin muuttaneet avainta ja viestejä ei enää pystytty tulkitsemaan.

”Seistessään pesualtaan ääressä hän asetti esille peseytymisvälineensä: ohuen suikaleen karbolisaippuaa, partakoneen jossa oli puolen vuoden takainen terä, puisen hammasharjan joka oli kulunut kähäräksi harjaspehkoksi, melkein tyhjän purkillisen vaaleanpunaista hammaspulveria. Hanat kolisivat. Lämmintä vettä ei tullut. Hän raapi leukaansa kymmenen minuuttia kunnes se punotti ja tihkui verta.
Juuri tämän vuoksi sota-aika on yhtä helvettiä, hän ajatteli taputellessaan ihoaan kovalla pyyhkeellä: yksityiskohtien vuoksi, lukemattomien pienten nöyryytysten, sen että ei koskaan saa tarpeeksi vessapaperia eikä saippuaa eikä tulitikkuja eikä kylpyvettä eikä puhtaita vaatteita. Siviilit saivat kokea köyhyyden kirot. Suoraan sanottuna he haisivat. Pesemättömyyden löyhkä leijui Brittein saarten yllä kuin suuri tympeä sumupilvi.”

Salakuunteluun liittyvät eettiset kysymykset nousevat myös esille. Sen vuoksi kirja muistuttaa melkoisesti Le Carren jännäreitä. Repäisevien takaa-ajojen tai huimien temppujen sijaan jännitys on matala-asteista mutta jatkuvaa. Koodinmurtajat tarvitsevat sukellusveneiden havaintoja liittoutuneiden saattueista. Vihollinen pitää siis päästää ampumaetäisyydelle, jolloin omat laivat ja niiden siviilit joutuvat vaaraan. Sukellusveneitä ei myöskään saanut tuhota liian tehokkaasti, sillä silloin saksalaiset arvaisivat, että heidän koodinsa pystytään murtamaan ja he muuttaisivat sitä entistä vaikeammaksi.

Lisäksi puretuissa viesteissä saattaa tulla tietoja, jotka asettavat nykyisten liittolaisten rikollisen toiminnan tuomittavaan valoon. Tällaiset viestit tuhotaan korkeimmalta taholta tulevien määräysten perusteella. Kun Tom Jericho löytää konkreettisia todisteita sellaisten olemassaolosta entisen naisystävänsä asunnolta, hän lähtee jäljittämään niitä, sillä jossakin voi niistä olla vielä kopio jäljellä.

Ei kannata antaa teknisten tietojen pelottaa. Ne lisäävät huolellisen ajankuvan lisäksi kirjan uskottavuutta. Tekijä on tehnyt huolellista taustatyötä haastattelemalla Bletchley Parkin entisiä työntekijöitä. Tiedot Pohjois-Atlantin tapahtumista ovat peräisin alkuperäisistä, puretuista sukellusveneviesteistä. Netistä löytyy lukuisia artikkeleita Enigmasta, esimerkiksi Harald Schmidlin: On Enigma and a Method for its Decryption.

Tommi