Japanilaisen mysteerinaisen jäljillä

Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Otava 2013.

38-vuotias kustannustoimittaja jättää päivätyönsä ja lähtee vuorotteluvapaalla Japaniin jäljittämään Heian-kaudella elänyttä hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia (n. 966-1017). Kirjan minäkertoja Kankimäki kertoo suoraan niin kuin asia on: hän kaipaa kipeästi uusia virikkeitä. Hän on urautunut työhönsä ja elämäntapaansa. Työpaikan yt-neuvotteluissa mustapekka ei osu kohdalle, mutta yhteisön ilmapiiri ei ole entisensä, ja halu lähteä kasvaa. Japani on kummitellut kirjailijan mielessä jo vuosia harrastuksena japanilaiseen kulttuuriin, ja hän puhuttelee mielessään Sei Shonagonia, Tyynynaluskirjan kirjoittajaa.

”Sei, minulla on sinun suhteesi kaksi epämääräistä ajatusta. Yksi: monet sinun tuhannen vuoden takaisista huomioistasi tuntuvat minusta hämmästyttävän läheisiltä ja ajankohtaisilta, aivan kuin puhuisit juuri minulle. Kaksi: zuihitsu lajina tuntuu jotenkin kovin modernilta, ja henkilökohtaisuudessaan ja fragmentaarisuudessaan jopa jonkinlaiselta blogin esiäidiltä.

Tiedän, että olen kuljettanut sinua, ajatusta sinusta, mukanani lähes viisitoista vuotta. Olen varjellut sinua omana salaisuutenani, inspiraation lähteenäni, joka vuosisatojen takaa on neuvonut erilaisten tekstien laatimisessa niin työssä kuin vapaa-ajalla. Olen kirjoittanut pöytälaatikkokäsikirjoituksen sinun innoittamanasi. Olen laatinut täytettäviä kirjoja listojesi inspiroimana – on hämmästyttävää, miten paljon kiinnostavaa tietoa ihmisen persoonallisuudesta on tiivistettävissä listoihin. Olen (jossain toisessa elämässä) suunnitellut käsitetaiteellista post it -lappunäyttelyä sinun kirjoitustesi pohjalta.” (s. 14)

Mia Kankimäki (kuva: Otava)

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin on lumoava kertomus salaisuuksien selvittämisestä, uusista virikkeistä, oivalluksista ja löydöistä. Kankimäki todellakin pääsee Kiotossa Sein jäljille, niin lähelle kuin se tämän mysteeriolennon kohdalla on mahdollista. Monista muista aikakauden kirjailijoista tiedetään enemmän.

Sei Shonagon tunnetaan listoista tyyliin ”asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin”. Listoja lukiessa voi ihmetellä, miten tuoreita nämä vanhat havainnot yhä ovat.

Kiusallisia asioita

Mies jota rakastaa tulee humalaan ja alkaa toistaa itseään.

Kun on puhunut jostakusta tietämättä, että tämä saattaa kuulla. Tämä on noloa vaikka kyseessä olisi palvelija tai joku muu täysin merkityksetön henkilö.

Mies joka lausuu omia runojaan (ei erityisen hyviä) ja kertoo, miten niitä on ylistetty – todella noloa.

Kun makaa yöllä hereillä ja sanoo jotain seuralaiselleen, mutta tämä onkin nukahtanut.

(s. 23)

Vanha sanonta, että matka on yhtä tärkeä kuin päämäärä, pätee juuri tähän kirjaan. Kannattaa silmäillä ensin sisällysluettelo; jo siitä selviää, että mielenkiintoista on luvassa. Matkapäiväkirja tuo lukijalle yllätyksen toisensa jälkeen. Kaikkihan harvoin sujuu juuri niin kuin suunnitellaan. Kirjoittaja kulkee temppelit, kylpylät, ihailee kirsikankukkia, tekee taidehavaintoja, vaihtaa mielipiteitä uusien ystävien kanssa. Hän joutuu myös matkustamaan pakoon vuoden 2011 järistys- ja tsunamionnettomuutta Thaimaahan.

Kaiken aikaa hän pitää ikään kuin Seitä silmällä, kertaa Sein elämänkaaren, kertoo entisaikojen hovielämästä. Sei Shonagonille kirjoittamisen päätavoitteen sanotaan olleen okashi = halu hurmata lukijat ja ottaa heidät mukaansa etsimään jotain kaunista, ihanaa, hienostunutta, joskus jopa outoa ja epätavallista. Kankimäen kirja ainakin toteuttaa okashia!

Kirja ravistelee riemastuttavasti Suomessa niin valitettavan tavallista, masentavaa ”suutari pysyköön lestissään”-ajattelua. Kankimäki uskaltaa lumoutua Japanista ja lähteä tutkimaan sitä, vaikka hän ei puhu japania eikä hänellä ole tutkijakontakteja tai ystävätuttuja itse paikalla. Välillä hänen uskonsa hullunrohkeaan projektiin horjuu, mutta lopussa kiitos seisoo. Symbolisesti viime vaiheissa tapahtuu rituaalinen pukeutuminen entisajan ylhäisönaisten monikerroksiseen asuun.

Asioiden ytimessä on minäkertojan identiteettikriisi, ahdistus tulevan äärellä ja lopulta rohkeus toimia totutusta poikkeavalla tavalla. Mia Kankimäen heittäytyminen kannatti, riskinotto palkittiin. Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin sai Vuoden matkakirja 2013 -palkinnon sekä vuoden 2015 Helmet-palkinnon. Kankimäen tuoreempi kirja Naiset joita ajattelen öisin (2018) menestyy paitsi kotimaassa myös Suomen rajojen ulkopuolella: kirja on käännetty useille kielille. Naiset joita ajattelen öisin kertoo eri vuosisatojen epäsovinnaisista ja rohkeista naisista, jotka toimivat muun muassa tutkimusmatkailijoina ja taiteilijoina.

Lopuksi vielä Kankimäen Japani-kirjasta naseva ajankohtainen sitaatti nyt kun helmikuu 2021 alkaa taipua lopuilleen.

”Tunkkaisia asioita:

Lopputalven nuhruinen olo, joka johtuu siitä, että on jo monta kuukautta käyttänyt samaa talvitakkia, samoja talvisaappaita, hanskoja, pipoa, kaulaliinaa ja villapaitaa. Vastaavaa ilmiötä ei koskaan esiinny kesän lopulla” (s. 22).

Taidatkos sitä paremmin sanoa!

Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s