Noitia jäävalssin pyörteissä

Tanssin aikana Talventakoja ihastuu syvästi tähän rohkeaan ja poikkeukselliseen tyttöön. Sen merkiksi Tiffanyn pihalle nousee jäisiä ruusuja ja kuurankukat kirjoittavat hänen nimeään ikkunoihin. Lumihiutaleet ovat yllättäen täsmälleen samanlaisia ja niissä kaikissa on Tiffanyn kasvot. Tämä on vielä vähän… viileetä, mutta pahempaa seuraa:

”Ihmiset ahtautuivat yhteen pysyäkseen paremmin lämpiminä ja kuluttivat aikaansa kertoilemalla toisilleen, että oli nyt kuinka kylmä tahansa, niin ei tämä vetänyt vertoja niille pakkasille, joita oli heidän nuoruudessaan.
Vähän ajan kuluttua he lakkasivat puhumasta sellaisia.”

Sitten tuli lunta. Massoittain lunta:

”Yksikään tie ei ollut enää auki: ihmiset olivat kaivaneet mökkien välille tunneleita, jotka olivat täynnä kylmää sinistä valoa.
Sudet tunkeutuivat tunneleihin. Ne olivat nälästä heikkoja ja epätoivoisia.”

Talventakoja ei halua kevään tullenkaan poistua kuvasta. Luonnon kierto on mennyt aivan sekaisin ja ihmiset kärsivät. Tiffany piiloutuu kotiinsa, mutta Talventakoja löytää hänet sieltäkin ja kotikylä lampaineen kaikkineen on tuhoutumassa lumimassojen alle:

”lasiksi ja heittelivät palaset valkohehkuisiin liekkeihin. Toiset raahasivat huonekaluja talon sisältä. Pyöriä, pöytiä, heinäpaaleja, tuoleja – tuli nieli kaiken, ahmaisi sen kerralla ja vaati karjuen lisää. Eikä poltettavaa ollut enää enempää.”

Tiffanyn pitää kasvaa sankarin mittoihin ja korjata aiheuttamansa onnettomuus.

Talventakoja on Tiffanysta kertovan sarjan kolmas kirja. Sen voi vallan mainiosti lukea ensimmäiseksi, sillä muutamat viittaukset aikaisempiin tapahtumiin eivät juuri häiritse ymmärtämistä. Ainoastaan siniset pikkumiehet, fleeget olivat aluksi hiukan merkillisiä [fleege = keijujen maailmasta ylenmääräisen ryyppäämisen ja rellestämisen takia ulos heitetty olento]. Tiffany toimi aikaisemmin heidän keldanaan ja nyt fleeget kokivat velvollisuudekseen suojella Tiffanya [kelda = klaanin naispuoleinen päällikkö].

Tuo keskenään riitelevä, vastuuntuntoinen ja siis läpensä ihastuttava Nac Mac Fleege -sekopääsakki suojelee tosin ensisijaisesti riippumattomuuttaan. (Lisäpisteitä siitä, että he palauttivat ahdingossa olleille kirjastonhoitajille heidän karanneet vetohärkänsä takaisin.) Heidän merkityksestään kertoo se, että juuri fleeget – eikä suinkaan Tiffany – ovat tämän kirjan kansikuvassa. Sillä äärettömän rohkeita nuo itsetietoiset ryökäleet ovat:

”Ensimmäiseksi”, Muori julisti, ”teidän pitää mennä ison pikkunoidan puolesta… Alamaailmaan noutamaan Kesänaista.”
Pahaenteinen tauko ei näyttänyt vaivaavan Feeglejä vähääkään.
”Hoo joo, voidaanhan me se tehdä”, Rosmo Kukavaan sanoi. ”Me päästään minne tahansa. Ja sehän on se vaikein vaihe, eiks vaan?”
”Ja myös takaisin?” Muori kysyi.
”Hoo joo”, Rosmo virkkoi ehdottomalla äänensävyllä. ”Useimmiten meidät heitetään ulos!”
”Se todella vaikea juttu on Sankarin löytäminen”, Muori sanoi.
”Se ei oo ollenkaan vaikeeta”, Rosmo vakuutti. ”Me ollaan sankareita kaikki!” Hurraahuuto tervehti hänen sanojaan.

Kirjaa voi suositella kaikille vinksahtaneista ja vauhdikkaista saduista nauttiville henkilöille. Myös kääntäjää pitää erikoisesti kiittää tästä kielellisestä ilotulituksesta. Sen ansiosta kaamos tuntuu nyt pikkuisen lyhyemmältä. Itse asiassa talven merkitystä alkaa jossain määrin jopa ymmärtää.

”Jään palasia pomppi joen pinnalla. Nanny Auvomieli näytti niitä muori Säävirkulle.
”Kaikki tämä lumi saa taas jääjoet liikkeelle”, hän sanoi.
”Tiedän.”
”Toivottavasti niihin tarinoihin voi luottaa, Esme”, Nanny jatkoi.
”Ne ovat ikivanhoja tarinoita. Niillä on oma elämänsä. Ne kaipaavat toistamista. Kesä pelastetaan luolasta? Todella vanha tarina”, muori Säävirkku sanoi.
”Talventakoja aikoo kuitenkin jahdata vielä tyttöäsi.”
Muori katseli, kuinka pikkumiesten tukki ajelehti näkymättömiin mutkan taakse.
”Niinhän hän tekee”, hän sanoi. ”Ja tiedätkö mitä: minun käy melkein sääliksi poikaparkaa.”

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Pratchett sanoo Tiffanysta kertovien kirjojen olevan hänen sydäntään lähellä. Ne ovat kirjoja, joista hän toivoo jäävänsä lukijoiden mieliin.

Tommi