Uupumisesta sarjakuvan keinoin

Katkenneita lankoja : tarinoita loppuunpalamisesta. Toim. Karoliina Korhonen ja Anssi Vieruaho. Atena 2020.

Joukko eturivin sarjakuvataiteilijoita yhdisti voimansa tärkeän asian merkeissä. Katkenneita lankoja : tarinoita loppuunpalamisesta on ainutlaatuinen kokoelma, yhdeksän persoonallista tulkintaa työuupumuksesta. Kirjan kertomukset perustuvat kerättyihin tarinoihin ja taiteilijoiden omiin kokemuksiin.

Tuisku Hiltusen sarjakuvassa Herätys 7:00 hälytysmerkkiä edustavat päähenkilön punaiset hiukset, joita alkaa irtoilla ja kertyä. Myös puhelimen painajaismainen ääni täyttää tilaa. Lopulta henkilö ikään kuin hukkuu hiusten tulvaan. Onneksi apua löytyy.

Monien sarjakuvien päähenkilö on nuori, tunnollinen nainen, perfektionismiin taipuvainen ja herkkä syyttämään itseään. Näin on myös Niko-Petteri Nivan teoksessa Hautajaiset. Teatteriohjaaja-käsikirjoittaja tekee parhaansa toteuttaakseen produktion, josta hänen työparinsa on joutunut vetäytymään burn outin takia. Niva kuvittaa upeasti suorittamisen paineita. Perhe-elämä rasittaa, mutta myös lohduttaa: lapsille kelpaan tällaisenakin.

Henri Tervapuron Golemin kirveellä veistetty päähenkilö-mies tekee fyysistä työtä piinaavissa oloissa, joita sarjakuvan värimaailma alleviivaa. Työmaan päällikkö pitää miestä silmällä, työpanos ei koskaan tunnu riittävän. Kasautuvat laskut ja auton tuulilasiin lentänyt kivi vievät hahmoa jo kauhun rajalle.

Henri Tervapuron Golemissa päähenkilön tuskanhien voi lähes haistaa

Paniikki kulkeekin työuupumuksen kintereillä. Se purkautuu sarjakuvissa oksentamisena, hikoiluna, tuijottavina katseina. Paniikki pakottaa pysähtymään ja vetämään henkeä. Sami Nyyssölän Anteeksi rakas esittelee nuoren naisen, jonka laajentuneet silmät ja hermostunut säpsähtely kertovat omaa kieltään. Hän rimpuilee työpalaverien, demojen, laatuspeksien ja ties minkä vaatimuksien oravanpyörässä.

Emmi Nieminen kohtaa riipaisevasti 16-vuotiaan itsensä yrittäen fiktiivisessä keskustelussa selvittää, mitä toiveikkaalle lukiolaistytölle aikoinaan tapahtui. Herkästi piirretyssä kohtaamisessa selviää, että ahkera tyttö yritti ja yritti, mutta ei pärjännyt mielestään tarpeeksi hyvin. ”Mä halusin olla hyvä, tosi hyvä. Muihin vertaaminen osoitti, että mä en ollut.” ”En mä tiedä mitä koulun henkilökunta tai vanhemmat voisi oikeasti tehdä, kun ne todistaa nuoren hitaan murenemisen, mutta pitikö mun tosiaan hajota ensin palasiksi?”

Hinta, jonka yksilö maksaa loppuunpalamisesta, on usein kova: sairausdiagnoosi, lääkitys, pitkä kuntoutumisjakso. Monille jää myös pitkäaikainen pelko tilanteen uusiutumisesta. Suuri määrä henkistä energiaa sitoutuu näihin prosesseihin.

Luovassa työyhteisössä uurastavan naisen mielenliikkeitä Niko-Petteri Nivan etevästi kuvaamina

Vajaakuntoisuuden leimaa pelätään koventuneessa työmaailmassa. Avi Heikkisen teoksessa päähenkilö on muuttunut näkymättömäksi, hänestä näkyy enää silmälasit ja hän pohtii: ”Tulispa joku katastrofi ettei kenenkään tartteis mennä duuniin. Oltais kaikki samalla viivalla.” Ystävä: ”Ei sun tarvi mennä!”  Päähenkilö: ”Sama kun leimaisin naamaan, että oon hankala mielenterveysongelmainen vätys.”

Joskus unelmaduunista tulee painajainen. Milla Paloniemen osuudessa ahkera hevosalan yrittäjä laittaa itsensä likoon, toiminta laajenee. ”Kaikki käy pikku hiljaa ja yhtäkkiä sulla on iso lauma isoja, ihania eläimiä, joista et kuitenkaan ehdi itse nauttia hetkeäkään… talikoit p*skaa vaan kaiket päivät…” Monissa sarjakuvissa on onneksi toivoa, niin tässäkin. Päähenkilö oppii rajaamaan palveluita, tunnistamaan oman uupumisensa merkit ja hankkimaan apua ajoissa.

Nämä kuvat jäävät mieleen pitkäksi aikaa. Hyvä, että työuupumuksesta ja loppuunpalamisesta puhutaan (tai tässä tapauksessa piirretään) avoimesti. Se voisi johtaa muutoksiin työkulttuurissa. Tarvitsemme myös armollisuutta itseämme ja muita kohtaan, heikkouden hyväksymistä sekä kilpailun ja vertailun välttämistä siellä, missä se on mahdollista.

Burn out tuottaa huomattavaa kärsimystä, usein sekä henkistä että fyysistä tuskaa. Kärsimys ei rajoitu vain yksilöön, vaan säteilee myös hänen lähipiiriinsä. Voisimmeko ajatella, että periaatteessa jokainen loppuunpalaminen on tarpeeton? Että ennakoimisella sekä ajoissa tapahtuvalla oikealla toiminnalla tapaukset voitaisiin välttää.

Albumin ovat toimittaneet Anssi Vieruaho ja muun muassa ”Suomalaisista painajaisista” tunnettu Karoliina Korhonen, ja teoksen myyntituotosta lahjoitetaan 75 prosenttia mielenterveystyöhön.

Taina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s