Tytti Parras: Pieni hyvinkasvatettu tyttö (Otava 1978)
”Tuoltako ajalta on peräisin vastasilitetyn miehenpaidan, sen hajun, kauluksen kovan reunan kiihottavuus? Ja senkö takia pidän yhä eniten vähän makeista hiusvesistä. Suave ehkä? Se imelä tökötti jota pojat siihen aikaan lätkivät päähänsä? Ovatko dongarit minulle sitä mitä viikset ja miekka isoäidille? Glenn Miller ja sukkanauhat saavat minun veljeni riehaantumaan, minun mahassani jysähtää kun näen kapean takapuolen sinisissä farmareissa, vastasilitetyn paidan ja vähän luiset hartiat. Seksuaaliattrappi menneisyydestä? Minkä minä sille mahdan?”
Mitähän yhteistä mahtaa olla seuraavilla kirjoilla:
Matti Yrjänä Joensuu Väkivallan virkamies, V.S. Naipaul Vapaassa maassa ja Vasili Šukšin Nuoren Vaganovin kärsimykset. Hyvää kirjallisuutta, tietenkin, ovathan ne miesten kirjoittamia kuten vakavasti otettavien teosten pitääkin olla. Siksi nuo varmaan pääsivät 80-luvulla Otavan koulukirjaston lukiolaisille tarkoitettuun valikoimaan. Ainoana naiskirjailijana tuohon pieneen ryhmään otettiin mukaan Tytti Parras (1943-2018) tällä kirjallaan. Ja aivan aiheesta, sillä raikkaalla otteellaan se poikkeaa piristävästi noista kolmesta.
Tainan ja Tommin aarrearkku 