Eläkkeelle jäämässä?

Anne Catherine Bomann: Agathe (Gummerus, 2020. Suomentanut Sanna Manninen)

Kun olin lukenut kirjan, olin vähän hämmentynyt. Miten nuori nainen, entinen huippu-urheilija, moninkertainen Tanskan mestari pöytätenniksessä, saattaa päästä näin uskottavasti vanhenevan miehen pään sisään ja hänen rypistyviin nahkoihin. No, onhan hän myös psykologi ja kirjailija, joten hänellä on siihen hyvät edellytykset. Lisäksi hän on jo omalta kohdalta joutunut kohtaamaan ikääntymisen ja luopumisen haasteet, ainakin silloin kun aktiivinen urheilu-ura on aikanaan pitänyt lopettaa. Mutta silti:

”Jos jään eläkkeelle 72-vuotiaana, työtä on jäljellä viisi kuukautta. Se tekee 22 viikkoa, ja jos kaikki potilaat tulevat, se tarkoittaa, että keskusteluja on vielä tasan 800. Peruutukset ja sairastumiset tietenkin pienentävät lukua. Se on lohdullinen ajatus, kaikesta huolimatta.”

(Juuri näinhän se ajatus useilla meillä ikääntyvillä tahtoo juosta. Kirjan psykiatrin tavoin minullakin on työpiste, joka on minulle hyvin rakas ja jossa olen ensimmäisen kerran löytänyt jotain, mikä oli minulle tärkeää ja jonka osaan hyvin. Alanko minäkin antaa sen lipua käsistäni lähdön lähestyessä? Hui kauhistus!)

”Aloin epäillä itseäni, ja ties kuinka monesti ennenkin tarjoamani tulkinnat juuttuivat kurkkuuni. Syydin niitä suustani niin surkeasti ajoittaen, että ihmettelin, miksei kukaan valittanut. Potilaat olivat kuitenkin liian kohteliaita ja itsekeskeisiä, ja minä olin kurkkuani myöten täynnä koko ilveilyä, kun viikon viimeinen potilas viimein sulki oven perässään.”