Ja Rouskun tytön synnyttyä:
” – Ei tiedä sekään tyttö millaiseen maailmaan tuli syntyneeksi. Isänsä varastaa työpaikalta. Millään ei oo mitään väliä. Ihanteet on vedetty vessasta alas. Aatteita ei oo enää kuin kettutytöillä. Ja nekin on kiinnostuneita vain eläinten asioista. Keskiluokka pelkää kettutyttöjä niin helvetisti. Siinä niillä on ensimmäinen vihollisryhmä, jolla on nimi. Tää epävarma aika on tehnyt porvareista entistä itsekkäämpiä ja vainoharhaisia. Moraalisesti vahvimpia on huumekauppiaat, ja tietenkin moottoripyöräjengit. Niillä on vielä normit voimassa, niillä paskanhajuisilla läskeillä. Ne on ainoita joita voi ihailla.”
”- Sivistyneistö on kadonnut. Ylioppilastalolla pidetään pornomessuja. Eikä enää ole semmoista taidettakaan jolla olisi merkitystä. Kukaan ei välitä vitun vertaa, vaikka taiteilijat tekisi kuinka hyytäviä kuvauksia nykyajasta. Ainoa taide joka vaikuttaa ihmisiin on se söherrys, jota ne löysävaatteiset mulkut sotkee talojen seiniin. Se saa ihmiset reagoimaan. Se on parasta kuvataidetta ja parasta kirjallisuutta, vaikka kukaan ei tiedä mitä niissä lukee.
– Älä nyt tukehdu, minä sanoin.
– Älä sää musta huolta kanna. Murehdi vaan lapsesi kohtaloa. Minkälainen elämä silläkin on edessä? Yhteiskunta valmistaa siitä ansiosidonnaisen aivokääpiön ja viinaanmenevän narkomaanin. Sitten se sullotaan johonkin varastoon odottamaan myöhempää käyttöä. Rosvoksi senkin on opittava, jos meinaa vatsansa täyttää. Ja oppiihan se jos isäänsä tulee.”
Ylen Teemalla on parhaillaan menossa sarja Aution saaren elokuvat. Jos joutuisi autiolle saarelle ja saisi valita mukaansa yhden kirjan, niin tämä olisi eräs kärkiehdokkaista. Sitä kun lueskelee, niin voisi tulla mieleen sellainenkin ajatus, että onko saarelta mitään pakkoa yrittää kovin ponnekkaasti pois. Asiat voisivat olla paljon pahemminkin. Ne voisivat olla kuten tuolla mantereella.
(Tommi)