Sillä tässä maailmassa vain menestys on ihmisen arvon mitta ja sen mittayksikkö on raha. Pelkästään raha. Hyi! Miten he rakastavatkaan rahaa, ajatteli Wilhelm. He palvovat rahaa! Pyhä raha! Kaunis raha! Alkoi olla niin että ihmiset olivat heikkoälyisiä kaiken muun paitsi rahan suhteen. Sillä jos ei sitä ollut, oli nolla, nolla! Sai hävetä olemassaoloaan maan päällää. Raukkis! Sitä se oli. Maailman meno. Jos hän vain keksisi jonkin ulospääsytien. Muutamien viime viikkojen ajan Wilhelm oli pelannut korttia miltei joka ilta, mutta eilen hänestä oli tuntunut siltä ettei hänellä ollut vara hävitä enempää. Hän ei ollut voittanut koskaan. Ei kertaakaan. Ja vaikka häviöt olivat pieniä ne eivät silti olleet voittoja, vai kuinka?
Minun olisi pitänyt tehdä raskasta työtä koko ikäni, hän tuumi. Raskasta rehellistä työtä joka väsyttää ja antaa unen. Olisin väsyttänyt itseni työnteolla ja tuntenut oloni paremmaksi. Sen sijaan minun piti yrittää kunnostautua – kaikesta huolimatta. Varhain kolmekymmentäluvulla häntä pidettiin silmiinpistävän ulkonäkönsä vuoksi jonkin aikaa mahdollisena elokuvatähtenä, ja niin hän oli mennyt Hollywoodiin. Siellä hän oli seitsemän vuoden ajan itsepintaisesti yrittänyt tulla filminäyttelijäksi. Jo kauan ennen sitä hän oli vapautunut kunnianhimostaan tai itsepetoksen vallasta, mutta ylpeyttään ja ehkä myös laiskuuttaan hän oli jäänyt Kaliforniaan. Lopulta hän rupesi muihin hommiin, mutta nuo seitsemän itsepäisyyden vuotta ja tappion vuotta olivat jollakin lailla tehneet hänet sopimattomaksi liike-elämään, ja silloin oli jo myöhäistä mennä mihinkään virkaankaan.
Isä haluaa että minä muuttuisin. Mutta oletetaan että minä pystyisin sen tekemään – mikä minusta tulisi? Mikä minusta voisi tulla? Oletetaan että minulla on koko ikäni ollut virheellinen käsitys itsestäni, että minä en ollut sitä mitä luulin olevani. Enkä ollut kyllin huolellinen ryhtyäkseni joihinkin varotoimenpiteisiin, kuten useimmat ihmiset. Mutta mitä minä nyt teen? Puolet elämästäni on mennyt. Yli puolet.
Onko mahdollista että elämän tarkoitus, todellinen tarkoitus – se että hän tuntee häpeää ja kykenemättömyyttä ja maistelee tukahdutettuja kyyneliä – ainoa tärkeä tarkoitus, korkein tarkoitus toteutui tässä. Ehkä erehdysten tekeminen on hänen elämänsä varsinainen päämäärä ja hänen täälläolonsa sisin sisältö. Ehkä oli tarkoitettu niin että hän tekisi erehdyksiä ja kärsisi niistä ja saa siksi kiljua ja huutaa, rukoilla ja kerjätä, töykkiä ja kompuroida ja mennä puuskuttaen ja nykien ja kaatua elämän okaisiin.
(Tommi)
Tainan ja Tommin aarrearkku 