Nokiset ahertajat (lyhennetty)
Jörö on vakavamielinen pystykorva. Se on hyvin pidättyväinen, hyvin kuivaska herra. Se ei näytä sekaantuvan mihinkään, ei se osallistu tappeluihin, ei se tervehdi ihmisiä, ei hauku autoja eikä moottoripyöriä.
Jörön turkki on vaalea. Mutta viime aikoina se on ollut noessa joka päivä. Jörön kotona ihmetellään, missä koira viipyy päivät. Aamulla se katoaa ja palaa iltamyöhällä kotiin väsyksissä ja turkki sanomattoman likaisena.
Kaikki johtuu siitä, että Jörö on solminut erikoislaatuisen ystävyyssuhteen erään kulkukoiran kanssa. Tämä Kulkuri on ilmestynyt kylään syystalvella. Se on rodullisesti onnistunut lähes täydellisesti sotkemaan syntyperänsä. Se on kirjavavärinen, laiha, luihu ja pistäväkatseinen. Kun näkee sen, niin käsittää, että kohtalo on ilman muuta määrännyt sen kulkuriksi.
Mutta kyllä siinä on jotain hyvääkin. Miten muuten olisi selitettävissä, että Jörö hyväksyisi sen parhaaksi ystäväkseen. Näiden erikoisten kaverusten täytyy ilmeisesti hyvin ymmärtää toisiaan, ja ehkä hauskinta on asiassa, että ne kunnioittavat toisiaan.
Heti kun Jörö aamulla alkaa liikehtiä ja laskee ilmoille kuivan aamuhaukahduksen, ilmestyy Kulkuri kuin varjo ulkorakennuksien hämäristä solista. Koirat tervehtivät toisiaan ääneti. Sitten ne lähtevät juoksemaan rantaan. Kun kumpikin on jo varttuneemmassa iässä, eivät ne tee joutavia mutkia, vaan taivaltavat suoraan venevalkamaan.
Jäällä vastaan tulevaa hevosta ne väistävät arvokkaasti ja ärähtävät hevosmiehen koiralle. Koululaisten ryhmä tiivistyy puolustusta varten nähdessään kahden koiran lähestyvän. Pikku tyttö pelkää Kulkurin mustaa monokkelia. Isompi poika heristelee uhkaavasti suksisauvaa, ja koirat tekevät mutkan tien oheen.
Juostuansa muutamia kilometrejä koirat saapuvat vähäiselle niemelle. Niemessä on ollut kerran mökki, mutta se on palanut. Mökin raunioilla törröttää pystyssä savupiippu ja sen alla leivinuuni. Jossakin siellä leivinuunin ja hirsiläjän alla asuu kärppiä. Kulkuri ja Jörö ovat metsästäneet niitä päiväkausia. Kärppä on pieni ja pystyy kulkemaan tunneleissaan sotkematta itseään nokeen, mutta koirat mustuvat kuin nuohoojat.
Kaverukset käyvät heti työhön. Yön aikana on ilmestynyt uusia jälkiä ja hajuja. Hidas Jörö on kuin uusi koira. Sen liikkeissä on kiihkeyttä, silmissä välkettä, ja häntä tekee nopeita vipattavia heilumissarjoja. Kulkuri nostaa römäkän haukun ja työntyy suoraan leivinuunin suuluukusta sisään. Jörö alkaa kaivaa nokisten hirsien alla hyvin hankalassa asennossa.
Kulkurilla on suora kuuloyhteys kärpän pesään. Siksi se haluaa kyyköttää uunissa ja kuunnella. Kun saaliseläin liikahtaa tai ääntelee kiukkuisesti onkalossaan, nostaa Kulkuri kovan rähäkän. Silloin Jörö usein vetäytyy takapuoli edellä kiireesti puukasan alta ja kuuntelee pää kallellaan Kulkurin haukkua. Toisinaan taas kärppä käy lähellä Jöröä, jolloin Jörö innostuu niin valtavasti, että siltä on mennä ääni. Tällöin Kulkuri perääntyy leivinuunista ja tulee antamaan neuvoja.
Työnsä ne suorittavat mitä suurimman vakavuuden vallassa antaen arvoa toistensa näkemyksille ja osviitoille. Ne muistuttavat oikeastaan aika paljon kahta vanhaa kirvesmiestä, jotka nostavat uuden hirren seinälle, mittaavat, kopeloivat, tähtäävät ja sovittelevat. Niiden välillä ei ole pienintäkään riitasointua, vaan kollegiaalisesti ne tarkkailevat toistensa ilmeitä ja kuuntelevat vastuuntuntoisina maanalaisia ääniä.
Näin työ jatkuu koko päivän tuonne ilta neljään, jolloin aurinko on ollut taivaanrannan takana jo puolitoista tuntia. Lyhyt talvinen päivä kulkee melkein huomaamatta niiden yli ja ohi, ja ne vain kaivavat ja haukkuvat, väsymättömästi.
Jäällä on liikennettä. Aamupäivällä menee traktori lahden yli perässään rankakuorma. Kalastaja kulkee viittatiellä potkurilla. Potkukelkassa on kalalaatikko ja siinä mateita, haukia ja iso kuha. Puolen päivän maissa palaa eräs maitomies kirkonkylältä. Hän vetää perässään suksien päälle rakennettua kelkkaa, jossa ovat tyhjät maitotonkat. Kun koirat ovat jo monena päivänä haukkuneet autiossa, hän lähtee katsomaan mikä otus niillä siellä on. Mutta tien sivussa on jään päällä vettä puolisääreen, ja hän kääntyy kiireesti takaisin ja kaapii jäätyneitä suksenpohjia hyvän aikaa.
On jo puolipimeää, kun koirat raskivat irtaantua työmaaltaan. Jörö lähtee etumaisena juoksemaan kohti kylää. Valot palavat kaikkialla rantataloissa. Koirien tassut sipsuttelevat viittatien reen raiteilla.
(Tommi)
Tainan ja Tommin aarrearkku 