Liittoarmeija pyrki auttamaan entisten taistelijoiden sopeutumista rauhan oloihin. Shannon osallistui jatkokoulutuskursseille. Hän avusti historiankirjoittajia ja piti esitelmiä. Sotatapahtumien dokumentointi saatiin päätökseen, eikä uusia mielekkäitä työtehtäviä ollut näköpiirissä. Sitten tuli kaksi värväysyritystä palkkasoturiksi ja Shannon havahtui. Värvääjillä on hyvät tiedot, he etsivät vain luusereita. Tuon alemmaksi hän ei voisi vajota, ei millään. Hän ilmoittautui halukkaaksi ottamaan vastaan minkä tahansa tehtävän, kunhan sen suorituspaikka olisi pienellä meren saarella. Vaikka majakanvartijana, jos sellaisia enää on.
Satama johon Shannon saapui oli pieni ja hiljainen. Hän käveli aallonmurtajan päähän, riisui selkäpakkauksen ja kaivoi esiin kiikarin katsellakseen Ruokkisaarta. Alueen pienuudesta ja paljaudesta huolimatta hän arveli, että olisi kyennyt piileskelemään saarella ja piilottamaan sinne suuren määrän tavaraa. Ei ollut mitään syytä olettaa, että entinen vihollinen oli taitamattomampi.
Periaatteessa saarella siis olisi voinut olla vihollistoimintaa, kuten paikalliset otaksuivat, kun he olivat pyytäneet Liittoarmeijalta asiantuntija-apua. Mutta Shannon ei aikonut ottaa tehtäväänsä kovin vakavasti. Siviilit maksoivat kulut ja armeija oli lainannut ilmaiseksi hänen varusteensa: metallinpaljastimen, sukellusvälineet, kannettavan tietokoneen ja puhelimen. Satunnaiset moottorinäänet, oudot valot ja lampaiden sekä lintujen levoton käytös tulisivat varmasti selvitetyksi. Hän muistutti itselleen, että täällä ihmiset olivat saaneet tehdä virhearvioita ilman että menettivät henkensä tai edes joutuivat vaaraan. Sellaisiin paikkoihin hän itse ei ollut tottunut, eikä leppoisaan työtahtiin.
(Tommi)
Tainan ja Tommin aarrearkku 