Nuorin veli puhkesi rajuun itkuun. Sitten hän hautasi molemmat veljensä, otti heidän omaisuutensa mukaansa ja jatkoi matkaa. Kohta hän saapui virran rantaan. Hänen piti ylittää se, mutta aurinko oli alkanut sulattaa yöllä satanutta lunta ja niin joki tulvi yli äyräiden. Nuorukainen laskeutui ratsulta ja rupesi odottamaan, että virta rauhoittuisi. Paikalle saapui samassa kaksi kuninkaan palvelijaa kameleilla ratsastaen. Heillä oli mukanaan kultalasti ja he halusivat nopeasti joen yli. He kysyivät ylittäisivätkö he virran kaikki yhdessä.
Nuori veli sanoi, ett vesi on liian korkealla, eikä jokea uskalla lähteä ylittämään. Palvelijat eivät moisesta varoituksesta piitanneet, vaan johtivat kamelit jokeen ja yrittivät ylitystä. He pääsivät puoleen väliin virtaa. Sitten se kävi liian voimakkaaksi ja vei palvelijat ja kamelit mukanaan ja kaikki hukkuivat. Nuorukainen odotti kunnes vesi oli laskenut ja ylitti sitten turvallisesti joen. Hän löysi kuolleet alajuoksulta ja otti heidän kultalastin mukaansa. Sitten hän jatkoi matkaa ja tuli turvallisesti kotiin.
Kun vanhempien veljien vaimot näkivät nuorimmaisen tulevan yksin takaisin, he kysyivät missä heidän miehensä ovat. Nuorin veli sanoi, että he jäivät Jerusalemiin. Sitten nuorin veli osti peltoja ja viinitarhoja, rakennutti komean kartanon ja osti vielä paljon karjaa.
Hänen vaimonsa kysyi, mistä tämä kaikki rikkaus on peräisin. Nuori mies kiivastui kysymyksestä ja sanoi, että sitä asiaa vaimon ei tule kysyä sillä se ei hänelle kuulu. Vaimo ahdisteli miestään edelleen ja seurasi kiivas riita. Nuorukainen tarttui tiukasti vaimoonsa ja silloin vaimo huusi:
– ”Käyt minuun käsiksi! Taisit tappaa veljesi ja viedä heidän omaisuutensa.”
Toiset vaimot kuulivat huudon. He alkoivat epäillä, että niin todella oli tapahtunut ja kiiruhtivat Jerusalemiin valittamaan asiasta kuninkaalle. Kuningas Salomo kuunteli heidän syytöksensä, uskoi heitä ja julisti, että nuorin veli on teloitettava. Kun nuorimmaista vietiin mestauspaikalle, hän pyysi, että saisi vielä puhua kuninkaalle. Hänet vietiin Salomon luokse. Nuori mies lankesi kuninkaan eteen kasvoilleen maahan ja sanoi:
– ”Herrani, minä olen yksi niistä kolmesta veljeksestä, jotka palvelivat teitä kolmentoista vuoden ajan. Toin silloin teille takaisin antamanne kultarahat, jotta sain kuulla teidän antamat neuvot. Ne ohjeet ovat suojelleet minua aina tähän asti.”
Sitten nuorukainen kertoi kaiken mitä matkalla ja sen jälkeen oli tapahtunut. Silloin kuningas tunnisti miehen ja sanoi, että tämä puhui totta. Kuningas Salomo sanoi:
– ”Sinun viisautesi ansiosta olet säilynyt hengissä, kun veljesi kuolivat. Sinulla oli myös oikeus ottaa veljiesi ja minun ajattelemattomien palvelijoideni omaisuus. Mene siis ja iloitse omastasi!”
Perinteentutkija alkoi kääriä sätkää.
– ”No, eikö ollut hyvä tarina?”
– ”Olihan se. Jäin vain pikkuisen miettimään, oliko siihen aikaan puiden kaataminen ja avotulen teko toisen maille noin vain sallittua. Vaikka tuo Luvatussa maassa tapahtuikin.”
– ”Sinä olet sitten ikävä ihminen. Minkähän takia minä ylipäätään sinulle mitään kerron?”
Käännös muutamin ylimääräisin koristein kirjasta:
Der Born Judas (Insel-Verlag, 1963)
(Tommi)
Tainan ja Tommin aarrearkku 