Kuningas Salomon viisautta

Kun he olivat päässeet vähän matkan päähän Jerusalemista, alkoi nuorin veljistä puhua:

– ”Mitä me oikein teimme? Menimmekö Salomon luokse sen takia, että tulisimme rikkaiksi? Jos te haluatte kuulla minun neuvoni, niin nyt käännymme takaisin ja palautamme kuninkaalle rahat. Annetaan mieluummin hänen opettaa meille viisauksia.”


Toiset veljet sanoivat, että jos nuorin haluaa niin tehdä niin hän saa mennä yksin. He eivät halua vaihtaa rahoja mihinkään elämänohjeisiin.

Nuorin veljistä kääntyi yksin takaisin ja astui kuningas Salomon eteen.

– ”Herra, kun tulin Jerusalemiin, niin se ei tapahtunut rahan takia, vaan jotta ymmärrykseni kasvaisi. Siksi pyydän, että otatte takaisin nämä kultarahat ja saan kuulla ne kolme tärkeää ohjetta.”

Kuningas suostui siihen ja alkoi opettaa nuorukaista:

– ”Poikani, ensimmäinen ohje on seuraava. Kun aiot lähteä matkalle, niin tee se heti kun näet auringon nousevan. Lisäksi neuvon, että et matkaa myöhään iltaan asti, vaan asetut lepäämään ajoissa vielä päivän aikana. Toiseksi neuvon sinua välttämään vuolasta virtaa. Älä yritä ylittää sitä, kun vesi tulvii ja virta on voimakas. Odota niin kauan kunnes vesi alenee ja virtaus hiljenee. Kolmanneksi varoitan sinua koskaan kertomasta salaisuutta naiselle, vaikka hän olisi sinun oma vaimosi.”

Kun nuori mies oli kuullut kolme ohjetta, hän nousi ratsunsa selkään ja lähti veljiensä jälkeen. Hän sai veljet kiinni ja nämä kysyivät häneltä, mitä hyödyllistä hän oli kuninkaalta oppinut. Nuorin veli vastasi, että sitä hän ei paljasta, vaan pitää sen omana tietonaan. Kun muutama tunti oli ratsastettu, he tulivat paikalle, jolla heidän olisi hyvä levähtää. Nuorin veli sanoi:

– ”Pysähdytään tähän. Täällä on vettä ja puita suojaksi ja hyvä niitty eläimille. Täällä voidaan pitää tauko ja yöpyä. Huomenna aikaisin voimme taas jatkaa matkaa, jos Luoja suo.”


Veljet vastustelivat:

– ”Kylläpä olet typerä. Kun lähdit palauttamaan kuninkaalle rahasi, niin silloin tajusimme että järkeä sinulla ei kovinkaan paljon ole. Me ehdimme ratsastaa vielä monta virstaa ennen kuin tulee pimeä.”

Niin vanhemmat veljet jatkoivat matkaa, mutta nuorin nousi hevosen selästä. Hän kaatoi muutaman puun ja sytytti nuotion. Sitten hän valmisti suojan itselleen ja hevoselle yötä varten. Hevosen hän antoi syödä niityllä ruohoa, niin kauan kun päivän valoa vielä riitti. Illan tultua hän antoi sille kauraa, söi itse ja kävi sen jälkeen nukkumaan. Vanhemmat veljet olivat sinä aikana jatkaneet matkaa. Mutta kun ilta tuli, he eivät löytäneet sopivaa niittyä hevosilleen. He eivät myöskään nähneet puita eivätkä voineet tehdä nuotiota yötä vasten. Yöllä alkoi taivaalta sataa sakeasti lunta ja veljet jähmettyivät kylmästä. Sen sijaan nuorimmalla veljellä ei ollut leiripaikallaan mitään hätää. Aamulla hän heräsi aikaisin ja jatkoi matkaansa. Kohta hän saapui veljiensä leiriin ja löysi nämä molemmat kuolleina kylmyyteen.